Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Se oli hassuimpia tapauksia Liisan piiskaamisessa ja tarttunut Latun emännän mieleen yksityisseikkoja myöten. Mutta samalla se oli ikävyytenä seurannut kummankin mielessä ja antanut surullisiin ajatuksiin aihetta. Liisa purskahti äkkiä nauramaan, tuntui nyt niin hassulle koko juttu. »Mitä naurat?» sanoi Lapin emäntä vähän hämillään ja loukkautuneena.
Oli kuin ajatus olisi wiwahtanut hänen päässänsä siitä waarasta, mitä Hämeenkankaalla noita oli ennustanut hänelle sinisilmästä neitsyestä, waan se näytti olleen waan tuokion wiwaus, ja seuraawana hän puristi neitsyen kättä ja katsoi lempeydellä hänen surullisiin silmiinsä. Silläaikaa kutsuttu pappi oli tullut ja juhlallinen toimitus alkoi.
Löfving kääntyi naisen puoleen ja katseli häntä tutkivasti silmiin. Tasma nousi ja katseli niinikään häntä. Tunnetteko minua? kysyi Tasma, ja hänen surullisiin kasvoihinsa ilmaantui yhä selvemmin lempeä, eloisa valo. Kyllä te vielä muistatte minua, Annikkaa, Anteron Annaa! Katse tuijottavana astui Löfving askeleen seinää kohden ja jäi siihen nojautuneena seisomaan kädet selän takana.
Varjele sinä tätä onnettomuuden linnaa, etteivät ne päivät palaisi, joista miehet ja äijät vielä peloissaan puhuvat! Nämä sanat kuohuivat epäselvinä niinkuin etäisen kosken kohina isännöitsijän leveästä rinnasta. Mutta ei ollut hänellä aikaa kauemmin antautua näihin surullisiin ajatuksiin.
Ja mestari ei häntä, Marketta parkaa unhottanut; laulu vaeltamassa olevasta kullasta liikkui aina ja alinomaa hänen sydämessänsä ja ajatuksissansa; ja eräänä iltana hän laski sormensa kulkemaan klaverin näppäimillä, ja niin siitä synnyn sai sävellys noihin surullisiin sanoihin, ihmeellinen, surumielinen, sydäntä liikuttava ja kuitenkin niin lapsellisen suora kuulla.
Lukija ymmärtänee siis nyt, että minä, löytöni johdosta aavistaen synkkää elämäntarinaa, vaivuin surullisiin mietteisiin, ja toivoakseni hän samalla suo minulle anteeksi, vaikka veinkin hänet niin kauas nuoruudenmuistojeni maailmaan pois David Holstin huoneesta, missä istuin odottelemassa hänen palaamistaan juomatarpeiden kera. Kolme vuotta olimme joka päivä olleet yhdessä.
Esimerkiksi ikkunasta... Ikkuna on seitsemänkymmentä jalkaa yläpuolella Main-virran. Ovesta! ... tuumaili kapteeni. Sen takana seisoo yötä päivää kaksi aseistettua vartijaa. Kunnon kapteeni vaipui surullisiin mietteihin. Aika kului, tuli ilta, tuli yö. Nunnaa, jonka olisi pitänyt tuoda iltaruokaa, ei näkynyt eikä kuulunut. Juhla alkaa paastolla, mutisi kapteeni.
Sinun viivyntösi on kunniaton; nyt ei ole aikaa surullisiin liikutuksiin; aika vaatii miehen mieltä." Mutta rohkeus, jota hän halasi, ei näyttänyt tulevan, ja hän seisoi epäneuvoisena, milloin haparoiten tikariansa, milloin kävellen edestakaisin vähäisessä huoneessa. Vihdoin hän seisahtui ja katseli tuimasti saattajiansa. "Te", hän lausui, "olette pelkureita ja pettäjiä.
Kari katsoi hänen jälkeensä, kun hänen katala muotonsa kulki ikkunan ohi ja katosi huoneen taakse; sitten istui hän hiljaa ja vaipui surullisiin ajatuksiin, ja niinkuin hän tällä hetkellä entisyyttä katseli, niin hän oli sitä neljäkymmentä vuotta katsellut.
Laki seisoo niinmuodoin vielä raakuudessansa ja johdattaa luultavasti samallaisiin surullisiin päätöksiin pääasiassa; sillä ero ruokottoman nimis-miehen ja ruokottoman kirkon neuvo-kunnan jäsenen välillä ei ole niin mahdottoman suuri, että meidän siitä syystä sopisi toivoa parempaa tuleviksi ajoiksi, vaan pikemmin saamme pelätä huonompaa, jos tyystään asian tutkimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät