Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Vaan muuanna puolen päivän aikana tuli hän erään nuoren, oudon herran kanssa vastaani. Silloin kuohahti minun suonissani. Että hän uskaltaa! Ja kuka tuo lienee? Minä tahdoin tietää sen, ja sainkin. Se oli hänen uusi konttoritoverinsa. Vai konttoritoveri! He ovat siis joka päivä yhdessä! Samana iltapäivänä istuin työpöytäni ääressä nojautuen vasenta kättäni vasten.
Minä tiesin myöskin metsäeläinten kaukaa metsän rinteestä hiljaisin askelein tulevan halullisesti hengittämään aron raitista ilmaa, joka myöskin ympäröi Dierkhofia, tuoden mukanansa tuhansien kasvien ja kukkien hyvää tuoksua. Veren juoksu hiljeni vähitellen suonissani.
No, minä käännyin pois mitä pikemmin taisin, mutta juuri kun niemen kohdalla olin voi hyvä Jumala, vieläkin värisen niemen kohdalla niin, rääkyi jälkeeni jokin niin hirmuisesti, että veri seisahtui suonissani. Ei se ollut ihmisen ääni, kyllä se oli miesvainajani henki joka huusi minua, taikka paholainen joka kutsui uuden uhrin valtakuntaansa".
Ei pienintäkään! Haa! Suonissani jäähtyy vereni! Hän ompi jumalaloin pakana! Rinnoilla pakanan mä lepäsin! LALLI. Niin olen sua ikävöinnyt Kerttu, Kuin kevät-yönä luonto ikävöitsee Auringon nousemista. Hartaasti Nyt pilvein pitäjätä väkevää Mä kiitän tästä ilohetkestä! Hän pilvein pitäjätä kiittelee! Voi kauhistusta!
Mutta minä tunnustan sen ajatus, että rakkaimman ystäväni poika, että se, jonka minä pienoisena kannoin kasteelle, että ikivanhan, mielipiteittensä puhtaudesta kehutun suvun jälkeläinen menee niiden puolelle, joita minä olen aina pitänyt luonnollisina vihollisinani se kiihoittaa veren suonissani, se melkein ryöstää minulta tyyneyden, johon vanhuuteni minun velvoittaa.
"Sotavanhus Ranskan armeijasta!" huusin minä kuumeentapaisessa innossa. "Suonissani juoksee tulta! Kuinka sinun on laitasi? Sinä olet tämän tulen sytyttänyt; kuuletkos, urhoni Austerlitsista? Tänne kolmas pullo tuota vaahtoavaa juomaa, tulta sammuttamaan!"
"Ethän puhune totta?" sanoi hän. "Minä puhun totta, Liv", sanoi Aslak ja nousi ylpeänä seisomaan, nojaten toisella kädellään vakaasti pöytään. "Mustalainen minä olen ja mustalainen tulen olemaan niin kauan kuin maailma pysyy, mutta puhdasta verta suonissani vuotaa; ma olen oikea Rommanisael.
Jäseneni tuntuvat heikoilta niukasta ruoasta ja kammioni kosteasta, ummehtuneesta ilmasta; ja vereni juoksee kuumeenkaltaisella, epätasaisella nopeudella suonissani; mutta muutamat tunnit viileillä, tuulikkailla nummilla saattavat epäilemättä kaikki nämät laadullensa.
Miks'et antau lujalla mielellä sille, jota kunnioitat ja pidät oikeana, että parantuisit? Hänen sanansa tunkeuivat miekkana sydämmeeni. Mutta orjan kirottu veri virtasi suonissani. Sitä nuorta miestä ihaelin. Näin hänessä kirkkaamman tulevaisuuden, vaikk'ei hän ollutkaan niitä, joita uskovaisiksi sanottiin.
Salama leimahti naisen mustista silmistä. "Myrkkyä oli sherryssänne." "Myrkkyäkö?" "Niin myrkkyä. Koko elämäni on ollut myrkytetty siitä hetkestä saakka, jolloin join viiniänne. Se tulena juoksi suonissani, suudelmanne poltti huuliani ensimmäinen suudelma kun te painoitte kultarahanne käteeni. Silloin tuntui minusta kaikki niin hurmaavan ihanalta, ja sittemmin " "Sittemmin?"
Päivän Sana
Muut Etsivät