Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Ken pitää suomalaisuutta häpeänään, hän tekee itselleen ja maalle palveluksen, jos hän ikuisiksi ajoiksi pudistaa jaloistaan sen maan tomut, jonka kansalaisena hän aina on altis sille väärinkäsitykselle, että hän on suomalainen. Miehen kunto ja kunnia vaatii, ettei elä sen kustannuksella, jota halveksii!
Vaikka meri heittääkin hietansa rannalle ja peittää sen, niin tulee toinen aalto ja vie sen takaisin ja kallio on aina sama suomalainen. Tuo ajatus tuntui lohdutukselta eikä suinkaan niinkään laihalta.
Hänen arvostelevan sanomalehtitoimintansa tuloksia taas ovat Suomalainen näyttämötaide 9/4 1902 sekä Suomalaisia kirjailijoita, pikakuvia . Suurimmat voittonsa hän viettää kuitenkin kansanomaisen runokuvauksen alalla.
Sinä syksynä kun tämä tapahtui, matkusti Eljas perheineen Raneen siellä myydäkseen kolmisoutuisensa ja vähän rahaa lisää panemalla saadakseen viisihangan. Kotiin ei jäänyt muita kuin yksi juuri ripillä käynyt suomalainen piika, jonka he olivat pari vuotta sitte ottaneet palvelukseensa.
Ruotsalaisten hyökätessä suomalaisten leirin kimppuun Dypenin luona oli muudan nuori suomalainen nainen heti huomannut, että hyökkääjät olivat miesluvultaan suomalaisista voitolla. Hän pelkäsi sen vuoksi, etteivät suomalaiset jaksaisi pitää puoliaan. Itse hän oli juuri äsken tullut metsistä etelän puolelta.
Koko maailmaa tasa- ja kaikenpuolisella rakkaudella käsittävä Kreikkalainen on elämän molemmat suuret puolet kuvannut yhtä suurella huolella. Sitä vastaan Saksalaisen idyllikin, vaikka sen peri-ajatuksena onkin uskollinen rakkaus, rehoittelee tappelutanterilla itäneenä, verillä kastettuna kukkana. Suomalainen puolestaan melkein näkyy kammoovan tappelujen, veritöitten kuvaamista.
Tuollainen suomalainen, pikkukaupunkilainen yhteiskunta on täydellinen valtio valtiossa. Sen ylin huippu on pormestari, sen ministeristö on maistraatti, sen prokuraattori on viskaali, sen pappi on vähintään arkkipiispan vertainen suhteellisessa arvossaan ja kunniassaan.
Niin on merten lahdelmilla suomalainen sointusuus, Järvillämme saarisilla läikyn, loiston mahtavuus; Täällä meidän valjokansa työskentelee uutteraan, Milloin muokkaa peltojansa, milloin laskee verkkojaan. Laivat kiitää lainehissa omat konnut kierrellen, Venheet, purret lahdelmilla ketterästi eellehen.
Kolmekymmenvuotisen sodan jo puoleksi unohtuneet tarut suomalaisten loitsutaidosta uudistuivat; niin suuri oli liettualaisten pelko, että yksi ainoa suomalainen sotilas ainoastaan kättään nostamalla ja muutamia salaperäisiä sanoja lausumalla ajoi heitä laumoittain pakoon. Bertelsköld osasi mainiosti käyttää tätä taikauskoa hyväkseen.
Hän ei tahtonut menehtyä kotimaan katkeriin kamppailuihin, joiden synkkä, toivoton tausta oli suuria sortajia täynnä. Toivotonko? Hänen vahva suomalainen verensä nousi tätä sanaa ja ajatusta vastaan. Mutta olihan taistelu kaatanut ja niellyt niin monta ylvästä, väkevää ystävää! Kuinka monta uhria se edelleen vaatisi! Pitäisikö hänenkin, taiteilijan, suistua virran mukaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät