United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valtiomarski nyt kääntyi lesken puoleen, joka syvään murhepukuun puettuna ja lapsensa vieressään istui tuolilla aituuksien vieressä. "Vaimo", kysyi hän, "tahdotko vapaasta tahdostasi ottaa tämän miehen, Heikki Sepän, puolustajaksesi tässä taistelussa?" "Tahdon koko sydämestäni", vastasi Marketta Proudfute; "ja suokoon Jumalan sekä St.
Jumala suokoon, että minäkin voisin itkeä itkeä ainoastaan miksi lauloin minä koskesta, koskesta ja hänestä? hänestä? Sinun isästäsi, Yrjö?" "Viihdy lapseni, viihdy," lausui Laurin eukko, "sinä selviät pian, ... jos sinä ja Yrjö tapaatte toisenne, sen tietää parhain Herra yksinään."
Mitä sinä tällä tarkoitat, Peggotty?" Peggotty raukka nosti ylös kätensä ja silmänsä, ja muodostaen vähän toisin sitä rukousta, jota minun oli tapa lukee, päivällisten jälkeen, vastasi: "Jumala antakoon teille anteeksi, Mrs. Copperfield, ja suokoon, ettei teidän koskaan tarvitse olla murheissaan siitä, mitä olette tänä hetkenä sanoneet!"
"Jumala sen suokoon, Naomi", vastasi hänen vähemmän herkkäverinen äitinsä, "mutta myönnän, että joka kerta kun rukoilen tässä temppelissä, valtaa minua surullinen aavistus, joka sanoo, että Jumalan palvelus pian tulee keskeytetyksi ja tuli sekä miekka tekevät autioksi meidän kauniin, rikkaan kaupungin.
Kenties ei hän pitänyt päärynöistä? "Mieluisin puuni tää oli koko puutarhassa, katsokaas, hyvä herra", vastasi hän, "vielä mun rakkaan isä-vainajan istuttama. Jumala hänelle levon suokoon!
Mutta arvaanpa syyn», lisäsi hän nauraen, »et ole tainnut tänään nähdä Annikka Lyle'ä?» »Ketä muka en olisi nähnyt?» kysyi Allan ankaralla äänellä. »Annikka Lyle'ä, laulun ja runouden haltijaa», sanoi kreivi Menteith. »Jumala suokoon, etten enää ikinä saisi nähdä häntä», huokasi Allan, »sillä ehdolla, että sama kielto pantaisiin sinullekin.»
"Ja sodass' rauhass' kuin olla saan, Mies joukoss urheain; Sotahan olen valmis ja kuolemaan, Jumal' aamun suokoon vain!" Numero viisitoista Stolt. Joulukuun 13 päivän aamulla menimme taas etuvartioiksi.
TASSO. Siis kera käy, ett' asein saamme kiistää! ANTONIO. Sun vaatia ei sovi, siks en seuraa. TASSO. Vain raukka turvaa syyhyn tuollaiseen. ANTONIO. Ja raukka uhkaa vain, miss' on hän varma. TASSO. Ilolla luovun tästä turvasta. ANTONIO. Niin, luovu laista, paikka tää ei luovu. TASSO. Se anteeks suokoon, että tämän kärsin! NELJ
Sinun täytyy sentähden olla vartianani. Sinun hermostosi on terve, ne ovat vaurastuneet ilman ulkonaista kiihoketta ja sinulla on sentähden voimaa meidän kumpaisenkin edestä." "Suokoon Jumala, että niin olisi!" sanoin vakavasti. "Mutta minä varoitan sinua jo edeltäpäin, ett'et luota minuun, kun kirous tulee päälleni.
Suokoon Jumala, ettei tarvitsisi niin olla, sanoi rovasti. Mutta elkäämme enemmän puolelta kuin toiseltakaan katsoko asioita liian synkin silmin. Ja ennen kaikkea, elkäämme valako kannuja nämä ovat kaikki olettamuksia ja väittelyjä »ins blaue», asioita, joista emme voi mitään varmaa sanoa. Minä pysyttelen mieluummin realiteeteissa ja menen siis katselemaan sinun kukkasviljelyksiäsi.