Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Sentähden meidän täytyy myöskin tunnustaa itsemme Jumalan lapsiksi; sillä tällä nimellä me syvästi liikutamme Jumalaamme, koska isän mielestä ei löydy mitään suloisempaa ääntä, kuin lapsen." Kaikki nämät kummastuttavat minua. Minä tuskin tohdin avata kättäni ja ottaa tätä uskoa kotiin sydämeeni. Tämmöiseksikö meidän siis todella tulee ajatella Jumalaa?
Minä en koskaan suuremmalla ilolla ottanut osaa mihinkään iltavirteen kuin noina sunnuntaina, jolloin vanhat tärisevät äänet yhdistyivät meidän ääntemme kanssa, mutta tänä iltana oli vielä suloisempaa kuin tavallisesti. Kun naapurit olivat lähteneet, ei kukaan puhunut sanaakaan muutoksesta.
Hänen sydämensä riemuitsi Cetheguksen sanoista. "Kostoa? Kuka kostaisi minun puolestani? Sinäkö?" "Sinä itse! Se on suloisempaa." Hänen silmänsä salamoivat. "Kenelle?" "Hänelle. Hänen perheelleen. Kaikille meidän vihollisillemme." "Kuinka minä, heikko tyttö, voin sen tehdä?" "Kuule minua, Camilla.
Kaukana hänestä oli varma kuolema hänen edessään, parempi sitten kuolla yhdellä kertaa kuin näin hitaasti, päivä päivältä. Joka elää tuskassa, on melkein kuin kuollut. Tristan toivookin kuolemaa, hän tahtoo kuolla, mutta saakoon kuningatar ainakin tietää, että hän on kuollut rakkaudesta häneen; kun hän sen tietää, on suloisempaa kuolla. Tristan lähti Carhaixista kenenkään tietämättä.
Mutta liikkumattomana istui muuten elämänhaluinen kuningas hänen takanansa, konvehtirasia polvellansa; suloisempaa tunnetta ei hän voinut ajetellakaan kuin se oli, minkä hän nyt tunsi, kun Señoran pehmeä, pitseillä ympäröity käsivarsi tämän päin kääntyessä kosketti hänen käteensä taikka kun Señoran raikas hengähdys lemahti häntä kohti.
Minä olen kyllästynyt tämänkaltaiseen metsänpyyntiin", hän lisäsi, "suloisempaa kuin näitten viattomien luontokappalten ajo, on niitten karhujen, susien, metsäkarjujen ja kettujen hätyyttäminen, jotka hävittävät kirkkoa. Ja senkaltaisia raatelevia petoja löytyy yltäkyllin mailmassa." Sydämeni oli täynnä sääliä niitten talonpoika-raukkojen suhteen, joita olin nykyisin nähnyt.
Eräs meistä, joka oli kuuluisa taiteilija, joka oli matkustellut maita ja mantereita ja kaikenlaista kokenut ja koettanut, valitti sitä, ettei hän ollut ruvennut virkamieheksi. Sille uralle olisi hänen pitänyt antautua. Ja sen halunsa perusteli hän näin: »Aivan liioittelematta ... ajatelkaa, mikä voisi olla suloisempaa kuin tuollaisen valtion virkamiehen asema.
Häntä oli neuvottu katsomaan avioelämää alhaiseksi ja pahaksi asiaksi; ja tiedämmehän kaikki, ettei se voi olla niin ylevää ja puhdasta kuin luostarielämä. Minä muistan, kuinka hän näytti kummastuneelta, kun täti Ursula, joka ei ole munkkeihin mieltynyt, sanoi hänelle eräänä päivänä: "ei maan päällä löydy mitään suloisempaa kuin aviomiehen ja vaimon rakkaus, kun se on Jumalan pelossa."
Se sitä vastoin, joka tahtoo nähdä tämän paikan yhtäläisempänä siinä tapahtuneiden surullisten kohtausten kanssa, käyköön siinä silloin kun illan varjot lauhentavat Leijonain kartanon heloa ja levittävät synkeyttä läheisiin saleihin. Eipä totisesti saata mikään olla suloisempaa ja surullisempaa, eli paremmin sopia yhteen tarun kanssa inhimillisen suuruuden katoovaisuudesta.
Totisena Teja katseli vieraiden jälkeen. "Niin, kuningas Frode on viisas", sanoi hän. "Mutta usein on hulluus paljon suloisempaa kuin totuus ja viisaus. "Ja suurenmoisempaa. "Mene edellä takaisin telttaan, herttua Guntaris. "Minä näen kuninkaan sanansaattajalaivan rientävän jokea ylös. "Odotan sen tietoja." "Minä jään luoksesi, opettajani", lausui Adalgot huolissaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät