Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Hän oli iloinen ja kaunis, niinkuin jumalalliset olennot ainakin, mutta sen ohessa myöskin leikillinen ja niin puhelias, että hänen kauniit toverinsa kutsuivat häntä "moni-puheiseksi". He pitivät hänestä kuitenkin hänen ilo-mielisyytensä tähden jopa hellittelivätkin, sillä sukkelan kielensä kautta oli hän usein tilaisuudessa heitä auttaa.
Mutta kaikki kylän ihmiset olivat yksimieliset siinä, että he olivat saaneet joukkoonsa ihan peijakkaan sukkelan Jussin, jolla oli ihan omituisia keinoja vetää tuollaista yksinkertaista ja herkkä-uskoista pojan haitukkaa nenästä. Ja tuostapa syystä he eivät voineet mitenkään väsyä ihmettelemästä ja ihailemasta hänen kekseliäisyyttänsä siinä kohden.
TYKO. Hyvin, miehen, joka on syntynyt Champagnen kultaisilla rinteillä. Ja enkö ole teidän sydämmellinen ystävänne? Neidon tunnen myös. Kaikki sopii hyvin. NIILO. Hyvä, mun herrani! Ja nytpä keksin sukkelan keinon, joka kaikki esteet lempeni tieltä lakaisee pois, nimittäin jos siihen suostutte. TYKO. Mikä on tämä?
Ja hän matki jostain syystä heidän murrettansa, ja kuuli itse kuinka hän käytti sitä väärin. Mutta mitään muuta suhdetta kuin tuota sukkelan herran näyttelemistä ei hän ollut voinut tähän asti aikaansaada.
Olipa itsessä kirjeessäkin katsomista, se kun oli sukkelan omituista paperia; mutta asiaan. Elsa lukee: "Trankebarissa Indian maalla, Joulukuun 19 päivänä tänä vuonna. Hyvä rakas mummoni! Tämän kautta saan tietä antaa, että minä voin nykyjään joltisenkin hyvin täällä Indian polttavan auringon alla. Kovasti ikävöitsen teitä, enkä tiedä oletteko enään elossakaan.
Ja sitten hänkin nauroi ja syöksähti sisään kasvot pyöreinä ja punakoina kuin nouseva aurinko. Hän asettautui keskelle huonetta ja katseli Knutia sukkelan näköisenä. Sitten hän lähestyi juhlallisesti, ikäänkuin hän olisi ollut aamupuoli-vieraisilla jonkun tukkukauppiaan perheessä. »Saanko minä juoda sinun onneksesi?» hän sanoi. Knut katseli häntä hämmästyneenä. »Mikä sinua vaivaa?
Saas nähdä, voitko kohota niin korkealle kuin nimesi!" "En, mutta niin korkealle kuin minun haluni," vastasi Jörgen; hän astui muutaman askeleen lattialla ja teki sukkelan pyöräyksen. "Reipas miehen alku, tuo Jörgen!" ja siten oli Jörgen esitellyt itsensä, hän astui syrjään, pois huomattavista. Vaan herrojen sekoitellessa aarakkipunssiansa pöydän ympärillä, tarkasteli Jörgen koko ajan luutnanttia.
KASPER. Ha ha ha! No siinäpä kaksi kummallista veitikkaa. GILBERT. Luulenpa keksiväni heitä kohtaan sukkelan juonen, herra. KASPER. Hyvä. Mikä on tämä? Mutta vartokaamme, tuossa tulee mies. FAUSTUS. Mitä tahtoo herra kapteeni? KASPER. Sano minulle kuinka kuuluu se lupaus, jonka eilen teit?
"Mingo," sanoi metsästäjä, ja silmäin loiste sekä poskien puna ilmaisi hieman inhimillisen luonnon heikkoutta, "Mingo, teidän urhoollinen toverinne nimitti minua Haukansilmäksi, luultavasti sukkelan ja tarkan tähtämisen takia, ja päänsä levätessä polvellani antoi hän minulle tämän nimen, vähää ennen kuin hänen henkensä lähti autuille metsästysmaille."
Isäukko läksi kun läksikin esimiehen luo, ei tullut mitään, läksi toisen luo, ja kävi viiden eri herran pakeilla, kunnes oli heittää koko puuhansa, mutta silloin sattui yhyttämään erään kirjurihtapaisen, sukkelan ja veikeän vekaleen. »Anna viitonen», sanoi tämä, »niin toimitan vapaaksi». Sopivat kolmesta ruplasta. Minä panttasin Fedosjan omat kankaat ja annoin rahat.
Päivän Sana
Muut Etsivät