Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Kunpa sitten edes voisin piiloutua tänne jonnekin! ähisi kreivi; piiloita minut niin, ettei kukaan minua huomaa!... Mikä helvetillinen tapaus! Ovi menee säpäleiksi! huusi Stiina-muori ja kiiruhti ulos. Hänen sijaansa syöksyi sisään pikku Julia, joka pakeni äitinsä turviin.
Minä ... minä luulin, lausui hän viimein, luulin jonkun juosseen tänne tupaan ... jonkun, jota minä ajoin takaa ... joka koettaa paeta minua ja siksi riensi tänne turvaan. Riensi tänne turvaan! toisti Stiina-muori, sanoja tavoitellen; se ei ole mahdollista, herra konttoristi... Kuka olisi voinut tulla tänne näin myöhään illalla?
Stiina-muori oli myynyt maitonsa ja nousi kärryilleen, jotka sen jälkeen lähtivät liikkeelle, suunnaten matkansa Holländarkadulle, kääntyäkseen sieltä jollekin Roslagin tulliin johtavalle sivukujalle, mistä oli suorin tie kotiin. Stiina-muori katseli ympärilleen. Merkillistä! Samainen herra juoksi kärryjen perässä melkein gasellin ja siispä tietysti myöskin maitohevosen nopeudella.
Mustalaisnainen vaikeni ja suuntasi katseensa oveen. Se avattiin äkkiä, ja Stiina-muori syöksyi sisään. Eukon kurttuiset kasvot olivat keltaisenkalpeat, ja koko hänen ruumiinsa tärisi. Mitä Jumalan nimessä on tapahtunut? kysyi emäntä, kasvoistaan päättäen hämmästyneenä. Niin, mikä siellä on? kysyi kreivikin; onko tuli irti? Missä palaa?
Mene nyt, Bruno, sinä et saa enää viipyä kauemmin, lausui Anna, irtautuen mustalaisen syleilystä; Stiina-muori saattaa tulla kotiin millä hetkellä tahansa, ja voisi herättää hänen ja muidenkin ihmisten huomiota, jos sinä nyt viipyisit kauan luonani tuon äskeisen tapahtuman jälkeen... Mene, mene, Brunoni! Minä menen, koska sinä käsket, vastasi Bruno; mutta milloin saan palata?
Sitä tietä päästiin Metsätorpalle, missä Stiina-muori asui, ja kukkulan laella oli hänen pieni punainen tupansa, jota jättiläiskorkuiset hongat ympäröivät. Tämä eukko oli saapunut paikkakunnalle kahta vuotta aikaisemmin kuin Albert Kron, ja seudun rahvas piti häntä suuressa arvossa. Konttoristi kurkisti sisään tupaan, mutta ei havainnut siellä ketään elävää olentoa.
Mitä poliiseilla on täällä tekemistä? kysyi Anna, joka myöskin näytti levottomalta. He uhkaavat särkeä salin oven, ellei sitä aukaista hyvällä, selitti Stiina-muori; mutta minä juoksin ensin kysymään neidiltä, mitä on tehtävä... Kuulkaa, kuulkaa!... Nyt ne jo särkevät ovea! Ulkoa kuului rajua kolkutusta.
Stiina-muori on oikeassa, lausui Anna, ja se, mitä hän sanoo, kelpaa todella rauhoittamaan meitä. Eikö herrasväki halua nyt mennä levolle? keskeytti hänet Stiina-muori, avaten komeron oven. Kammiossa oli laitettu valmiiksi vuode, joka oli melkein yhtä leveä ja pitkä kuin koko huone, niin että ainoastaan pieni tuoli mahtui sinne lisää.
Katkerasta naurusta pelästyneenä hypähti eukko maasta ja jäi vavisten tuijottamaan edessään seisovaan naiseen, josta tulvehti häntä vastaan raju vimma. Kiiruhtakaa, Stiina-muori! Tarttukaa aisoihin, minä työnnän!... Meidän täytyy jatkaa yöllistä retkeämme... Aika kuluu, eikä aurinko saa meitä yllättää! Minne?... Herran niinessä minne?
Stiina-muori vei minut erääseen Tukholmasta kaukana olevaan pappilaan, vastasi Julia, missä minun ilmoitettiin olevan hänen tyttärentyttärensä ja nimekseni sanottiin se, jota nytkin pidän... Vaikkakaan en ollut kahdeksaa vuotta vanhempi, minä käsitin selvästi äitini rikollisuuden suuruuden, ja tuo kiltti mummo teroitti nuoreen mieleeni, miten välttämätöntä oli pitää koko menneisyys peitossa ja sen sijaan näytellä sitä osaa, jonka hän oli opettanut minulle... Pappilassa oleskelinkin neljänteentoista ikävuoteeni saakka.
Päivän Sana
Muut Etsivät