Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Nuoren Kustaa Stålsköld'in oli luonto varustanut erinomaisen rikkailla hengen lahjoilla ja hän vaurastui kaikissa tiedoissa niin pikaisesti ja niin runsaissa määrin, että se nostatti ihmettelemistä kaikissa hänen opettajissaan. Kukin heistä oli vakaasti vakuutettu siitä, että hänestä kerran oli tuleva perin oppinut, kansansa sivistyttämistoimissa ahkerasti puuhaava mies.
"Kestäköön näitä kultasia päiviä vielä pitkänkin ajan!" oli iloinen huokaus, joka tämän ohessa nousi heidän rinnastansa. Surullista on ajatella, että ihminen ruumiin ravinnon puutteen kautta voipi tulla niin kurjamaisen onnettomaksi, ettei hän enää laske arvoa kalliimpaan kaikista hyvän Jumalan antamista lahjoista vapauteen. Nyt oli kapteeni Stålsköld'in vuoro tulla kuulusteltavaksi.
Mutta kun ei tätä sanaa kuulunut ja kun pimeys esti häntä huomaamasta paroonin liikkeitä, niin loppui eversti Stålsköld'in kärsivällisyys, samalla kuin epäluulo uudestaan alkoi herätä hänen mielessään ja hän huusi "Jollette peräydy lausumasta sanoja, jotka luultavasti tulevat olemaan viimeiset sananne, niin otan minä lausuakseni ne".
Prinssi Kaarlo Kustaa otti everstiluutnantti Stålsköld'in vastaan vanhana sotatoverina iloisella ja sydämmellisellä tavallaan, keskusteli tuosta rakkaasta leiri-elämästä sekä joi aimo pikarin vaahtoavaa viiniä hänen onnekseen. Everstiluutnantti jätti
Kapteeni Stålsköld'in tekemä uhkaus tuntematonta vihamiestänsä vastaan miellytti kuningatarta, etenkin kuin hän oli täydellisesti vakuutettu siitä, ett'ei tuo kapteenin puolelta ollut tyhjää kehumista ja suulla suurentelemista, vaan että hän todellakin oli mies toteuttamaan uhkauksensa.
Ruotsinkielen taitonsa vuoksi olivat he suureksi hyödyksi muukalaisille näiden Ruotsissa ollessa ja etenkin matkustaissa Tukholmaan tahi sieltä takaisin. Juuri sellainen mies seisoi nyt everstiluutnantti Stålsköld'in edessä. Kun heidän toimenaan oli saattaa vihattuja ulkomaalaisia maahan, olivat kaikki sellaiset henkilöt itsessäänkin suuresti vihattuja ja halveksittuja.
Siinä kyllä että äitiä kohdannut ilo oli hänestä niin suuri, että hänen täytyi siitä mainita lähimmille ystävilleen ja tuttavilleen. Siinä tarkoituksessa päätti hän seuraavana päivänä panna toimeen suuret päivälliset. Valittu seura kokoontuikin silloin everstiluutnantti Stålsköld'in lesken luokse.
Mutta kun nämät vastaus-ilmoitukset koskivat sodankäynnin tärkeimpiä kysymyksiä, niin kului usein pitkä aika ennenkuin hallitus lopullisesti oli tehnyt päätöksensä näissä kysymyksissä ja niin täytyi Kustaa Stålsköld'in toisinaan viikkokausia odottaa Tukholmassa ilmoituksien valmistumista.
"Pimeys estää minua tyystemmin tarkastamasta tätä asetta", lausui parooni yhtäläisellä tyyneydellä. "Mutta minä pelkään ettei pistooli ole panoksessa. Eihän teillä ollut mitään syytä antaa minulle panoksessa olevaa ampuma-asetta". Veri syöksähti eversti Stålsköld'in sydämeen.
Tässä oli kuitenkin rehellisen Stålsköld'in mielestä menty liian pitkälle, ja kiivastuen huusi hän vihasta vapisevalla äänellä: "Vai minä hävytön konna!
Päivän Sana
Muut Etsivät