Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Tätä hän oli usein tehnyt kapteeni Stålsköld'in sairaanhuoneessa, mutta hänen parattua sen verran että jaksoi puhua tapahtui tuon tuostakin, että hän vastasi Pentti Esanpojan latinaisiin puheisin samalla kielellä, usein saman kirjailijan lauseilla, jolta tämä juuri oli näitä lainannut, ja aina varsin osaavasti.
Kapteeni Stålsköld'in sydämessä anasti mielikiihkon paha enkeli uudestaan vallan hänen paremmilta tunteiltansa, ja hän huudahti: "Kaikki sen kiroukset sortakoot minua, mutta minä en voi elää saamatta vastausta sinun huuliltas!" "Niin kuule siis hurja! Sinua olen lempinyt ja sinulle sykkii sydämeni! Ainoastaan käteni he ovat voineet lahjoittaa pois. Mutta lähde, taivaan nimessä lähde!"
Kapteeni Stålsköld'in mieli nojautui tuon urhokkaan sepän puolelle ja hän päätti auttaa häntä, sillä hän ei voinut hyväksyä sitä, että kolme kelvollisilla miekoilla varustettua miestä ahdistivat yhtä, jolla puolustuksekseen ei ollut parempaa asetta varalla kuin kömpelö vasara, ja sitä paitsi oli hän pahalla ja äreällä tuulella, jotta hän kernaasti käytti tätä tilaisuutta saadaksensa joitakuita vastaan purkaa sen tyytymättömyyden itseensä ja koko mailmaan, joka rasitti hänen mieltänsä.
Portista päästyänsä eivät he menneet Drottning-gatan nimiselle kadulle päin, jota tavallisesti kulkivat, vaan poikkikadulle päin, läheten siten sitä paikkaa, johon viime luvussa jätimme kapteeni Stålsköld'in haavoitettuna, kun viittaan puettu mies ja kaksi hänen verenhimoista apulaistansa häntä ahdistelivat. Noin sadan askeleen päässä tässä paikassa seisahtui Jakobsson kuuntelemaan.
Niinkauan kuin Stålsköld'in uhkaava hahmo oli hänen ja Elviran välillä, ei hän voinut toivoa mitään muutosta heidän molemminpuolisissa olosuhteissaan. Ulkomaailman keskuudessa voisi Elvira milloin hyvänsä saada tietää Stålsköld'in vielä elävän. Kalliilla valalla vannoi parooni, ett'ei tämä seikka sinä ilmoisna ikänä olisi tuleva Elviran korviin.
Entistä heikommin väisti hän päällekarkaajain iskuja ja yksi näistä halkaisi miekallansa sen nahkasen esiliinan, jota hän seppänä kantoi. Tässä arveluttavassa tilassa ollessaan sattui hän huomaamaan kapteeni Stålsköld'in ja jonkinmoinen avun toivo näytti syntyneen hänessä, sillä hän huudahti kapteenille: "Hyvä ystävä!
Parooni kiiruhti askeleitansa. Tultuansa etehiseen kääri hän viitan ympärilleen ja astui taasen portaita ylös siihen huoneesen, johon jätimme Stålsköld'in. Stålsköld'in ajatukset eivät olleet sen lyhyen ajan kuluessa, jonka hän odotti paroonia, ollenkaan olleet kaksintaistelussa, joka hänellä hetken perästä oli taisteltavana.
Mutta näyttipä siltä kuin ei olisikkaan takaisin saavuttamansa vapauden lahja vähimmälläkään tavalla ilahuttanut kapteeni Stålsköld'in mieltä. Kohteliaimmasti kiitettyänsä luutnantti von D tä hänen osoittamastansa hyväntahtoisuudesta ja ystävyydestä läksi hän sysimustalla mielellä pää-vahdista.
Mutta tuota tälläistä kovaa aikaa ei tarvinnut everstiluutnantti Stålsköld'in nähdä, sillä hän kaatui samana päivänä kuin Ruotsin sotajoukot kärsivät ensimmäisen huomiota ansaitsevan tappionsa. Mutta selitys hänen ja hänen perheensä köyhyyteen on haettava itse hänen mielenlaadussansa.
Täällä tarjosi hän vapaaherrattarelle käsikynkkänsä ja kääntyi äkkiä alas pitkään lehtokujaan, joka johti talosta koskelle päin. Heidän mustat haamunsa katosivat pian syys-illan pimeyteen. Tie, jonka herra Mörk oli valinnut, oli paljon lyhyempi kuin se, jota parooni eversti Stålsköld'in kanssa kulki samaan aikaan, samaa päämaalia kohden.
Päivän Sana
Muut Etsivät