Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Ja kohta sen jälkeen aukenikin ovi ja Souvari-Heikki astui sisälle vartijan seuraamana. Hän asettui epävarmana ja hätäisenä sotamies-asentoon ja vilkui tirehtöriin, odottaen pahinta. Tirehtöri asettui samassa istumaan pöytänsä taakse, venytti jalkansa kauas pöydän alle ja nojasi selkänsä selustimeen. Hän oli voittanut lopullisesti. Tämä neiti tässä tahtoo puhua sinun kanssasi.
Jaa, fröökinä on niin hyvä ja katsoo vaan ympärilleen, niitä on jokapaikassa! sanoo vaan papallensa! huusi Maija. Helena kääntyi silloin Ekholmin puoleen. Sanokaa Ekkolm mitä on tapahtunut? Ekholm sanoi hiljaa: Souvari-Heikki on lyönyt Jänttiä puukolla kainaloon. Henki kuuluu olevan vaarassa. Ne kantoivat Jäntin lasareettiin. Niitä on suuria ja pieniä jatkoi Maija.
Viheriälasisten ruutujen läpi näki Helena pihalta kääsien lähtevän liikkeelle. Niissä istui vallesmanni, joka ajoi nopeasti pois hovista. Sitten tuli rattaat, joissa istui poliisi ja hänen vieressään Souvari-Heikki, lakki kallella, kämmenet yhteen kytkettyinä. Ivallinen hymy leikki hänen huulillansa, kun hän nyykäytteli päätään kauhistuneille vaimoille kujan syrjään. Ja kuu rattaat Maijan mökin ohi ajoivat, lauloi Souvari-Heikki puoliääneen:
Helena kertoi kaikki mitä tiesi, ja viimeksi hän mainitsi Souvari-Heikin nimen. Aivan oikein. Tätä nimeä mainitessa mamma ei voinut salata erikoista ilmettä kasvoissaan. Helena näki sen selvästi. Mamma, sano minulle, mikä se Souvari-Heikki oikein on? kysyi Helena hiljaa ja arasti.
Silloin Souvari-Heikki katsahtaen tirehtöriin veti ikäänkuin häpeissään suunsa nauruun ja tuli yhtäkkiä ihan totiseksi, sitten taas nauroi ja taas tuli totiseksi. Tahtoisit ehkä jotain työtä ajan kuluksi ehkä tirehtöri voisi sinulle antaa Souvari-Heikki tuli levottomaksi. Tirehtöri naurahti ja sekaantui nyt puheeseen: Sitä ei Lehtonen varmaankaan tahtoisi.
Vielä tuli ilmi Marin kautta, että Souvari-Heikki oli ollut kerran konttorissa raha-apujako lie ollut pyytämässä, ja silloin oli hovijunkkari ajanut hänet ulos ja tullut itse sairaaksi pelkästä kiukustumisesta. Mari ei osannut peittää ylenkatseellista värettä äänessään. Marinko tapa kertoa tätä asiaa vai itsekö se, mitä hän kertoi, vavahutti Helenaa?
Souvari-Heikki vilkasi Helenaan, mutta ymmärtämättä mitään taas alkoi mulkoilla levotonna tirehtöriin. Helena astui pari askelta vankia kohden. Minä olen patruuna-vainajan tytär, Helena Jassoo sanoi Souvari-Heikki vaan, voimatta lakata tirehtöriin vilkumasta. Sinä olet minun veljeni. Heikki, sanoi Helena niin hiljaa kuin mahdollista.
Jos se Souvari-Heikki on minun veljeni, niin miksi häntä ajetaan ulos ja minä asun täällä! Lelle. Lelle, sanoi äiti hätääntyneen tuskaisesti, sinä tuomitset isää! Minä en tahdo elää, minusta on kaikki yhdentekevää! sanoi Helena ja painoi vapisemaan rupeavan leukansa nyrkkiä vasten.
Ja hän huomasi innoissaan kulkevansa tarpeettoman pian, ja hiljensi äkkiä ja huokasi naurahtaen rinnan täydeltä, nauttien leppeästä tuulesta ja kuusta, joka nopeasti riensi pilvien lomitse. Ensimäinen vanki, jonka yhteyteen Helena tuli, ei siis ollut Souvari-Heikki.
"Notre Henri" oli entinen Souvari-Heikki. Hänet oli Helena saanut kotiutumaan luoksensa vasta sittenkuin se oli renttuellut itsensä melkein pilalle. Ja kaikki vaikutus häneen tuntui yhäkin melkein mahdottomalta. Sillä ensi työkseen hän rupesi täällä herrastelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät