Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kuningas Vitiges oli nyt hovilaisten seuraamana noutanut kuningattaren. Tänään aiottiin pitää hyvin tärkeä sotaneuvottelu kuninkaan teltassa. Tieto oli tullut viimeisten apujoukkojen saapumisesta, ja Guntariksen ja Hildebadin odotettiin myös palaavan ja tuovan vastauksen Belisariukselle tehtyyn rauhanehdotukseen. "Tärkeä päivä", sanoi Vitiges kuningattarelle. "Rukoile taivaalta rauhaa."
Rohkeimmatkin uskalikot hänen upseereissaan hämmästyivät ja peljästyivät tämmöistä tekoa; mutta Cortezin kaunopuheliaisuus sai heidät pian mieltymään tuumaan, sotaneuvottelu pidettiin, ja jo seuraavana päivänä käytiin toimeen. Koko yön vasten sitä päivää kuultiin Cortezin kuitenkin pitkillä askelilla kävelevän edes takaisin huoneessaan. Hän aprikoitsi.
Saimme tosin muutamia aimo sivalluksia, mutta me voitimme, vihollinen on vankina ja koko hänen leirinsä valloitettuna. Sotaneuvottelu nyt: mitä teemme vangille? *Lassemaija*. Hirtetään, se on minun neuvoni. *Kaarle Moor*. Ole sinä vaiti, Lassemaija, sinä menit ojaan piiloon siksi aikaa, kuin me muut hyökkäsimme viholliseen käsiksi. Me päästämme hänet vapaaksi, neuvon minä.
Eilen oli suuri sotaneuvottelu meillä on todellakin loistava sotavoima, sitä vastaan ei röyhkeä Preussi voi kestää. Me olemme valmiit milloin tahansa lähettämään taisteluun kahdeksansataa tuhatta miestä. Ja meidän etevin strateekimme Benedek tulee sodanylipäälliköksi, jolla on rajaton valta. Näin meidän kesken puhuen lapseni, Schlesia on meidän, jos vaan tahdomme.
Ah, sotaneuvottelu on loppunut!" Hänen sanoessaan tätä avattiin suuren teltan toisessa päässä oleva sisimmäinen ovi ja sieltä astui ulos muutamia herroja, joilla oli musta, kultaisilla tammenlehdillä koristettu puku, joka oli marskien merkkinä.
Viisi päivää oli kuninkaan sotajoukko Troyesin porttien edustalla. Pelättiin että odotus kestäisi viisi kuukautta. La Tremoille puhui jo Loirelle palaamisesta. Pidettiin sotaneuvottelu, ja mielipiteet näyttäytyivät olevan hyvin erilaisia. Useimmat oli epätoivo vallannut. Robert le Maçon ehdotti, että kysyttäisiin neuvoa Jeanne d'Arcilta. Oltiin kahden vaiheilla. Silloin »la Pucelle» äkkiä astui sisään. Kysyttiin häneltä mitä oli tehtävä. »Uskotaanko minua?» kysyi hän päättävästi. »Niin, riippuu siitä, mitä Teillä on sanottavaa.» »Jalo dauphin, käskekää väkenne tehdä rynnäkkö, älkääkä pitäkö niin pitkiä neuvotteluja, sillä Jumalan nimessä, kolmen päivän kuluessa olen minä vievä Teidät Troyesin kaupunkiin hyvällä tahi pahalla.» »Jeanne», sanoi le Maçon, »jos varmaan tietäisimme saavamme sen kuuden päivän kuluttua, niin mielellämme odottaisimme, mutta en tiedä voiko se, mitä sanotte, käydä toteen.» »
Tulepas tänään meille juomaan teetä: tänään pidetään luonani sotaneuvottelu. Sinä saatat antaa meille varmoja tietoja Pugatshev roistosta ja hänen sotaväestään. Nyt saat mennä lepäämään". Minä menin minulle toimitettuun asuntoon, jossa Saveljitsh jo oli puuhailemassa, ja maltittomana odottelin määrättyä aikaa.
Semmoisena ei häntä oltu nähty pitkään aikaan, mutta Person tunsi kyllin hyvästi herransa eikä suinkaan vielä jättänyt asiaansa niin vähällä. Vaan ennenkuin hän ehti itse oikein päättää, mihinkä keinoon hänen nyt piti ryhtyä, astuivat telttaan kenraalit Armfelt ja De la Barre ynnä heidän ajutanttinsa Fieandt ja Hastfer. Sotaneuvottelu.
Sitten he luonnollisesti olivat tahtoneet tulla vakuutetuiksi, tokko Seidi nukkui vielä. Kumartuneet hänen vuoteensa yli ja kuiskanneet jotakin tavallista, kummallakin painostava tunne sydänajassaan. Siirtyneet sitten toiseen huoneeseen. Ja vasta siellä oli alkanut varsinainen sotaneuvottelu. »Mitä luulet tästä tulevan?» oli Signe ehkä kuiskaten kysynyt. »Hän lähti suuttuneena.»
Päivän Sana
Muut Etsivät