Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Nimeni on Reinhold Korpimaa sanoi hän yhä samaten kysyvästi hymyillen. Helena esitteli itsensä ja ojentaen kätensä sosialistille rupesi arasti änkyttämään. Te olette oikeassa, niin se on. Minäkin tahdon yhtyä teihin, olen päättänyt, Minä olen valmis vaikka mihin. Sanokaa mitä minun pitää tehdä. Kyllä minä voin, minä tunnen että voin! Sosialisti nyykäytti hyväksyvästi päätänsä.
Mutta sinä nyt olet sosialisti. Ethän sinä tietysti tahdo tunnustaa olevan ketään kunnon kapitalistia. Kyllä, sen tahtoi Johannes kyllä tunnustaa. Kapitalistien joukossa saattoi olla hyvinkin monta kunnon ihmistä, yhtä paljon ja ehkä enemmän kuin itse sosialistien. Mutta vuorineuvos Rabbing ei ollut mikään kunnon ihminen. Ja jos se tuli väärän järjestelmän lisäksi...
Minä olen valmis kaikkeen tai tietysti minä liiottelen: en ihan kaikkeen, mutta paljoon kaikissa tapauksissa, Jos te vaan tahtoisitte johtaa ja neuvoa minulle ensi askeleet. Sosialisti kulki vielä vähän aikaa äänetönnä. Tehkää hyvin neiti, emmekö istu tähän jonnekin, sanoi hän sitten pysähtyen ja osottaen tarkoitukseen sopivia kiviä. Niin mielelläni, sanoi Helena.
Tieteelle, joka ilman epäilystä uskaltaa ryhtyä tällaisiin kosmillisiin tehtäviin, ei tietysti ole tuottava suuriakaan vaikeuksia yhteiskunnallisen pulman ratkaisu. Renan ei ole suorastaan sosialisti, mutta varsin suuret vaatimukset hän yhteiskunnalle asettaa.
Oli useampiakin, vaikka ne lopuksi kaikki saman suuren, pääasiallisen vastakohdan alle alistuivat. Oikea vai vasen? Porvari vai sosialisti? Hallitus vai vastustus? Evolutsioni vai revolutsioni? Kenties eivät nekään teoreettisesti ja metafyysillisesti ottaen olleet mitään vastakohtia. Mutta käytännössä ne olivat aivan varmaan.
Ja uteliaisuutta herätti jokaisessa kysymys: kuinka kauan se tulee kestämään? Luutnanteista se oli "pikanttia" ja he olivat järjestään hurmaantuneet Helenaan. Sentähden kaikki seurojen sankarit olivat myöskin yhtäkkiä huvitetut sosialismista. Ah, sanoi eräskin innoissansa, minä olen sydämmessäni sosialisti, täydellinen sosialisti.
Tietysti he eivät ole kotona, lausui sosialisti epäilevästi. Soisalo kehastelee! Tuskin, vastasi Antti. Ei hänen puheensa juuri siltä kuulostanut. Minusta meillä oli varsin hyvä näinkin olla, huomautti idealisti. Minulla puolestani ei ole mitään kahta rikasta perijätärtä vastaan, lasketteli Antti. Ikävä vain, että heitä on ainoastaan kaksi, ja meitä on tässä kolme kilpakosijaa.
Jonka jälkeen Helena suuteli häntä ja meni hiljaa pois, aavistamatta puhuneensa viimeisen kerran papan kanssa. Murhenäytelmän loppukohtaus oli se, että hovijunkkari löydettiin hengetönnä oman huoneensa lattialta. Se oli viidentenä lakkopäivänä. Kun ruvettiin kyselemään kuka oli missäkin tekemisissä ollut vainajan kanssa sinä päivänä, tuli selville, että viimeiksi oli häntä nähnyt sosialisti.
Mikä määräsi sen? Tietysti hänen vakaumuksensa. Mutta mikä määräsi hänen vakaumuksensa? Tietysti hänen verensä, hänen syntyperänsä ja elämänkohtalonsa. Sokea sallimus siis! Sillä eihän hän ollut itse itseään siittänyt eikä synnyttänyt. Ja jos hänen isänsä ei olisi tehnyt vararikkoa? Jos hän ei olisi ollut pakotettu itse leipäänsä ansaitsemaan? Olisiko hän nyt sosialisti ollenkaan? Tuskin.
Eihän sitä tiennyt, mihin seuraan sitä sattui näin ulkomailla joutumaan, ja vaikka olikin sosialisti, tai oikeammin, koska juuri oli sosialisti, täytyi toki siististi pukeutua. Mutta hansikkaat hänellä oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät