Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Purpurankeltaisesta sardonipohjasta oli veistetty valkoisen, kauniin kreikanmuotoisen naisen rintakuva. Otsa rypyissä katseli Mesembrius kameakiveä, käänsi päänsä pois ja katsoi taas tarkkaan, mutta yht'äkkiä lykkäsi hän sen inholla luotansa ja painoi murtuneella mielin harmaan päänsä rintaa vasten. "Miksi synkistyvät kasvosi?" kysyi Manlius. "Tunnetko tätä sormusta, tunnetko sen omistajaa?"
Pyydä, mitä tahdot ... älä vain sormusta. Ei, herra kreivi, minä en tarvitse mitään enkä pyydäkään mitään muuta kuin sitä, mihin minulla on oikeus. Sormus on minun, ja sen omistuksen takuuna on minulla miehen kunniasana. Tässä se on... Ja Kreeta otti esiin pienoisen puurasian, veti käsineen oikeaan käteensä ja asetti sormuksen peukalon ja keskisormen vähin.
Silloin lausui hän edelleen: nyt olet vannonut väärin ja sinun täytyy menettää sormus, mutta koska teit sen tietämättäsi unissasi, tahdon kuitenkin antaa sinulle ne kymmenen vuotta. Seuraavana aamuna johtui mieleeni etsiä sormusta, jonka olin pannut peililaatikkooni, mutta se oli poissa, eikä kukaan tiennyt, mihin se oli joutunut. Eikö se ollut ihmeellinen uni?
Nyt vasta ehdin taas sormusta ajattelemaan. Mihin sen pistinkään? Sekö se on? v. Hän pakotti minut sen ottamaan katkerin mielin. Olen jo unohtanut sen katkeruuden. Täysi sydän ei sanoja punnitse. Mutta hän ei myöskään hetkeäkään epäröi ottamasta sormusta jälleen. Ja onhan minulla vielä hänen sormuksensa. Sitä hän odottaa omansa sijaan takaisin. Missä se sitten on, herra majuri?
Tämä salaisuus on yhteydessä erään sormuksen, erään taikakalun kanssa, josta vanhin poikani kerran on löytävä selonteon eräästä salaisten paperieni joukossa olevasta kääröstä. No niin, tätä sormusta piti kauan aikaa kuningas Kustaa Aadolf ja se joutui sitten isälleni.
Kun nämät sanat lausuttiin, Hegio heittäysi rajusti taaksepäin. Mutta Galdus piti hänestä lujaan kiinni. Sotamiehet astuivat esiin ja tarttuivat vankiin. "Hän on puettava tunica molesta'an ja poltettava." "Milloin?" "Heti." "Kuka sinä olet ja missä sinun valtakirjasi on?" "Tässä", vastasi Galdus, näyttäen yhtä sormusta, jonka hän oli ottanut vankinsa sormesta.
En ole sen koommin saanut takaisin sormusta, enkä juuri sitä toivokaan; jos itse olen sen katoamisesta kärsinyt, ovat alustalaiseni sen sijaan voittaneet. Olen monta kovaa kokenut, Kreeta, olen usein ollut sairaana, haavoitettuna ja kuolemaisillani, olen saanut murheita mielelleni, mutta omaiseni ovat eläneet onnellisina.
Tosin kyllä lahjolla saatte silmänräpäykseksi voittaa lapsen, vaan kuka muu, kun vanhemmat, voittavat lapsen sydäntä rukoilemaan edestänsä? Kuitenkin tahtoi hän välttämättömästi antaa jotakin lapselle; se katseli ihmetellen kallis-kivistä sormusta, joka oli sormessansa. "Pidätkö sormuksesta?" kysyi hän. "Se kiiltää kun äitini silmät minua katsellessansa."
Mutta ihan kuin harmiksi, juttu venyi pitkäksi: sittenkuin todistajat ja asiantuntija-lääkäri olivat yksitellen kuulusteltu ja kaikkien noiden tavallisten, merkitsevällä näyllä tehtyjen, tarpeettomien kysymysten jälkeen syyttäjäin ja asianajajain puolelta, kehoitti puheenjohtaja valamiehiä tarkastamaan todiste-esineitä, tavattoman suurta sormusta briljanttikantoineen, jota nähtävästi oli pidetty mitä paksuimmassa etusormessa, ja sitten siiliä, jossa oli tutkittu myrkkyä.
Minä viittasin kuollutta miestä ja sanoin: Kova kohtalo on satuttanut, että hän, joka oli minun isäni, on myös tullut Irenen isäksi. Sormusta näytin mr. Haveclelle. Katsokaa kuvaa tässä kannassa. Se on minun äitini kuva. Minua sanotaan hyvin äitini näköiseksi. Tarkastakaa näyttääkö niin teistäkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät