Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Ja Torger ajatteli lapsuutensa kotia, hän näki isänsä istuvan piippunysä hampaissa ja nyökyttävän hänelle päätä; hän näki itsensä istuvan heinäru'ossa ja soittavan niin, että haravamiehet unohtivat haravoimisen; hän näki kaikki ne mäet ja mättäät, joita myöten hän poikasena viuluineen oli samonnut.
Siellä kuulin vanhan 80 vuotisen Pekka Kettusen soittavan sitä kokonansa erilaista jouhikannelta, jota en missään muu'alla ole' nähnyt enkä kuullutkaan.
Siitä huolimatta hän kömpelösti ja väkinäisesti antoi tytölle kättä ja kävi sitten istumaan tuolille vuoteen viereen. Nyt näen, sanoi hän, yhä hiukan jäykästi puhuen, mikä käsityö teillä on. Ulkoa katsoen luulin teidän soittavan jotakin soittokonetta. Tyttö nypläsi hyvin kätevästi ja ketterästi pitsejä.
Vielä vuoden matkusteli hän ympäri, sitte palasi hän tykkänään muuttuneena ja rupesi vakaana, ankarana, hiljaisena miehenä, jommoisena te häntä tunnette, kauppatoimensa esimieheksi. Minä en sen jälkeen enää ole kuullut hänen soittavan, en ole koskaan sittemmin kuullut kiivasta sanaa hänen suustansa enkä huomannut äkkipikaista liikuntoa.
Hyökkäysten aikana taisteluissa kuultiin hänen joskus laulavan katkonaisia säkeitä goottitorvien säestämänä. Jos hänen jälkeensä hiivittiin öisin, jotka hän mieluimmin vietti Rooman sisäpuolella olevissa raunioissa, kuultiin hänen soittavan harppua ja laulavan uneksien sen säestyksellä. Jos häneltä kysyttiin mitä muuten harva uskalsi tehdä mikä häntä vaivasi, hän kääntyi tavallisesti pois päin.
Emme kiiruhda nousemaan, odotamme jotain kuin yhteisestä sopimuksesta. On ihan hiljaa. Mutta meistä tuntuu kuin olisimme kuulevinamme kotihaltiain soittavan ilmassa, takanamme, katoilla ja joka nurkassa. Ja lumi vain tippuu. Reen saverikko narahtaa, ja kulkunen kilahtaa, kun hevonen liikauttaa päätään. Me kuuntelemme tuota katsoen toisiamme silmiin. Hanna! sanon minä hiljaa.
"Nyt on luullakseni pahin ohitse!" sanoi kirvesmies kuullessaan iltapäivällä göteporilaisen "soittavan" kokkaan. "Ei ole kylliksi viileätä kajutassa ... ehkäpä myöskin kosteata kölivedestä!" ja niin kantoi Rejer perämies Lind'in kannelle palttinaseinäiseen tuulitelttaan.
Minä kuulen hänen soittavan teidän ovi-kelloanne." "Kiihkoinen toivo löytää ideaalista totuutta reaalisessa elämässä." "Ah!" sanoi Gordon, "hän on, niinkuin luulin vaan uneksija." Kenelm astui huoneesen. Nuoret serkut esiteltiin toinen toisillensa, puristivat kättä, astuivat pari askelta taaksepäin ja katselivat toisiansa.
Kun Hanna oli lopettanut kiittivät häntä molemmat vieraat; Sassa herra sanoi hänen soittavan erinomaisen hyvin, olisi vaan halunnut kuulla vähän enemmän. Hanna ei osannut muuta, ja sitten hänellä oli niin paljon lukemista. Vaan isä ei antanut hänen mennä; soittakoon vielä, täytyi hänen toki osata kun monta vuotta oli ottanut tuntia. Ja uudelleen täytyi Hannan istua pianon eteen.
Sitten aikoi tyttö taasen nousta ylös, mutta Bodendorff seisoi estäen hänen takanansa. "Oh vielä kerran!" sanoi hän hiljaa ja rukoillen. Hermina soitti saman kappaleen vielä kerran ja Bodendorff nautti sen säveliä kuin kukkasen tuoksua. "Te siis rakastatte soitantoa?" kysyi Hermina sulkiessaan harmonion. "Rakastan! Enkä ole vielä kenenkään kuullut niin soittavan!"
Päivän Sana
Muut Etsivät