Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Sangen imartelevaa minulle, sanoi hän. Mutta ainakin pääjohtaja tietää jo siitä. Kysyin juuri puhelimitse teitä häneltä, soitettuani ensin turhaan teidän kotiinne ja Pörssiin... Herra kamreeri on soittanut pankkiin? kysyi Antti, ikäänkuin saadakseen vahvistusta epäluulolleen. Kyllä, vastasi vanha kamreeri viattomasti. Ilmoitin, että minulla olisi tärkeätä asiaa.
"Jos meidän isä ei olisi soittanut puukelloa sen sijaan kuin hänen piti hengellisesti saarnata, niin et sinä sanoisi minulle tuolla tavalla tänä päivänä. Etkö sinä tiedä, että 'lasten on Jumalan valtakunta'?" Munkkiniemen rouva oli saanut vastauksen ja sen omalta sisareltansa vastauksen, jota hän ei olisi unissaankaan osannut aavistaa saavansa.
Isäni oli usein maininnut, että hänen tätinsä harvoin käytti itseänsä niinkuin tavallinen kristitty; eikä tämä nytkään soittanut kelloa, vaan tuli ja katsoi sisään juuri tuosta samasta akkunasta, painaen nenän-nippuansa niin lujasti lasiin, että rakkaan äiti parkani oli tapa kertoa, kuinka se silmänräpäyksessä kävi kokonaan litteäksi ja valkoiseksi.
Tiesitkö jotakin egyptiläisestä?» »Tiesin. Tunsin hänen paheensa.» »Ja kuinka?» »Jalo Ione. Olin hänen paheittensa orja ne joiden palvelijana olin, olivat hänen auttajiaan.» »Sinä olet ollut ennenkin siinä talossa, koska niin tarkoin tunsit salakäytävän?» »Olen Arbakeen luona soittanut lyyraani», Nydia virkkoi hämillään.
Ja se vastaa tarkoitustaan siihenkin nähden, että on kookas, niinkuin pitää ollakin sen, joka mittaa suuruutta semmoista kuin on aika. Tarkkaan se aikansa mittaa. Liekö vielä ikänään jättänyt tai edistänyt. Kuka tietää lukea tunnit, jotka se on soittanut! Kuinka monelle liekään se hänen ensimmäisen hetkensä lyönyt ja kuinka monelle viimeisen soinut!
Mutta Emmi ei joutunut sitä tekemään, sillä kellon ääni taaskin kuului. Hän oli saanut hameet päälleen, silitti kahden käden hiuksiaan, hieroi silmiä tuon tuostakin ja kiirehti sisään. Minä olen kolme kertaa soittanut, sanoi rouva. Emmi ei puhunut mitään, otti vaan Lillin hänen vierestään syliinsä. Pane sille kuivaa ympärille ja vie kätkyeen; ei se kumminkaan enää viereen nuku.
Ei viipynyt kauvan, enennenkuin hän osasi melkein kaikki ne laulut, jotka isänsä oli opettanut, ja nyt rupesi hän tekemään uusia, mutta niitä ei hän soittanut muiden kuullen. Silloin voi hän usein istua ihan kuin puolinukuksissa pienellä tuolilla viulu sylissä ja liikuttaa päätänsä niiden nuottien tahdin mukaan, joita hänessä syntyi.
Niinpä kun hän kuuli Esterin soittavan ja meni saliin ihastuksella sanoen, että siitäpä onkin kauan kuin Esteri on soittanut, Esteri suutuksissaan paiskasi pianonkannen kiinni että paukahti ja sanoi: »Olisitte pitänyt huolen siitä, että piano olisi tullut viritetyksi!» Mutta kun neiti Smarin toimitti tulemaan virittäjän, niin Esteri palautti tiiman ovelta: »Ei tarvita!»
Surunsynkkä se päivä ollut lie, Jona synnyin mä maailmaan. Surun impi se silloin soittanut lie Sora-äänistä kaihokanneltaan. Surunsynkkä se päivä ollut lie Tahi murheenmusta se yö, Suru koska mun vierellä viipyen käy, Ja rintani riemuja vailla lyö. Surunsynkkä se päivä ollut lie, Jona äiti mun synnytti, Ja jo kehtoni äärestä kaikkosi kai Pois luotani taivahan enkeli.
Näin hänet siinä edessäni jäällä. 'Hän kanteloa soitti ja laulun lauleli, hän tunteheni voitti ja heltyi syömeni' ... ei hän soittanut, vaikka kyllä hän soittaakin ja laulaa, kuorossa, täällä, hän on tyttökoulussa. Minä kiiruhdan, mutta hengästyn enkä jaksa edemmä kuin Sirpalesaaren päähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät