Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Eikä kukaan pyytänyt kauniimmin kuin herttainen, nuori soittaja itse. "Mitä teemme?" arveli rva Maslovski. Jääminen oli houkuttelevaa, mutta siinä tapauksessa olisimme olleet Pietarissa vasta klo 12 yöllä. Ja kun ajattelin raakaa yöilmaa ja sen epäedullista vaikutusta terveyteeni, koetin pysyä lujana.
Vasta kun vieno, viihdyttävä »Berceuse» alkoi, oli viulun soittaja taas mukana. Säveleet syntyivät syvinä ja lämpöisinä, kuin kertoen äidin hymyilystä, äidin hyväilystä, äidin suuresta sydämenrakkaudesta. Siihen Toini nukkui. Kun hän seuraavana aamuna heräsi, hypähti hän kohta ikkunaan, työnsi molemmat puoliskot auki ja vetäisi tuolin ikkunan ääreen.
"Niin soiton hopea-helähdys Se avun tuo ja lohduttaa". SOITTAJA. Mikä pannahisen irvihammas se oli? SOITTAJA. Hirteen koko mies! Tule, mennään tuosta sisään vartoamaan ruumissaattoa ja katsomaan syötävää. VIIDES N
"On lystillistä kuulla, miten ihmiset ihmettelevät venäläisiä, jotka liitupalasella merkitsevät rekryyteinsä selkiin, mitä kustakin tulee: tuosta pillinpuhaltaja, tuosta tykkimies, tuosta torven soittaja ja tästä kemisti rakettijoukkoon.
Nyt hän tahtoi iloita ja huusi reippaasti: »Täksi päiväksi heitämme kaikki huolet sikseen!» Ja samalla hän jo juoksi tyttöjen luo alkamaan tanssia; mutta silloin johtui uusi ajatus mieleen: »Soittaja! Soittakaa minun omaa tanssiani! Ei se näin käy. Eikö täällä sitte ole ketään, joka osaisi puhaltaa huilua tai soittaa viulua?»
»On kyllä», vastasi soittaja, »siellä asuu peloittavan paljon ihmisiä.» »Ja siellä saa vapaasti käydä katselemassa kaikkea?» »Saa kyllä. Siellä on rautatie, uusi telegraafi, Brandenburgin-portti, vanha Frits ja vanha Blücher, ja sitten siellä on uusi museo, mutta sinne te saatte mennä vain jos teillä on puhdas paidanrinnusta ja siistit vaatteet yllänne.
PIETARI. Auttavasti! Entä te, Viulujaakko? SOITTAJA. Minä sanon "hopea-helähdys" siksi, että hopea saa soiton helähtämään. PIETARI. Auttavasti sekin! Entä te,
Se tulee yhä likemmä, kuuluu välistä heikommin metsän takaa, mutta aukealta paikalta taas kahta kovemmin. Mäen takana se kuuluu kuin maan alta, mäen päälle päästyään taas kuin puitten latvojen yli. Se on kirkon kello, oikea kirkonkello, mutta soittaja, joka sillä tanssin tahtia helistää kuin mitä helvetin rallatusta, ei ole oikea soittaja...
"Ole, sydän, iloinen". Jos henkeni on teille rakas, niin soittakaa: "Ole, sydän, iloinen". SOITTAJA. Miksi juuri sitä? PIETARI. Niin, hyvät pelimannit, sen vuoksi että sydämmeni itse soittaa: "Sydämmeni on murheinen". Oi, soittakaa minulle joku hauska litania lohdutukseksi. SOITTAJA. Ei mitään litaniaa; ei ole aikaa soittamiseen nyt. PIETARI. Ette siis tahdo? SOITTAJAT. Emme.
Hän kaivoi vuoteen vaatteiden alta käsiinsä piirongin avaimen, avasi sen oven, veti eteensä erään laatikon ja rupesi katselemaan papereita. Siinä oli useampia pankkitalletuksia, joita hän vuorontiestä katseli. Sitten jokunen velkakirja ja vihdoin se puolikas. Hän katselee kaikkia niitä omituinen, tunnelmallinen hymy huulillaan. Samalla lyö soittaja kirkonkellolla läppäyksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät