Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
JUHANI. Tyhjästähän on luotu koko tämä maailmakin. Miksi ei syntyisi siitä sitten edes yksi kappale tamppukakkua? AAPO. Jos kaikkivaltiaita olisimme. JUHANI. Ah! jos olisimme edes heidän pitenttipoikiansa, niin nytpä hyppelisimme tuolla kultaisilla kartanoilla, ja mannaa, pojat, paljasta mannaa söisimme ja hunajaa joisimme kuin vettä virrasta vaan.
Näitten etelä-maalaisten käytös on sangen sievää ja kohteliasta; mutta uskonnon asioissa he menettelevät kevytmielisemmin, kuin me soisimme. Huonekalujen ja pukujen komeus kummastuttaa meitä; vaikea on sovittaa köyhyyden ja mailman hylkäämisen lupaus yhteen niitten kanssa. Mutta arvatakseni köyhyyden lupaus heidän mielestään ei sido veljeskuntaa, vaan ainoastaan yksityisiä munkkeja.
*Preciosa*. Ja kuivaneiden karpaloiden sijasta me söisimme kultaomenia hopeatalrikeilta. Sitte me katsoisimme heiltä kättä... Mutta tuossa tulee jokin olento... *Terzerola*. Täällä on olentoja metsässä! *Kerjäläistyttö*. Hyvät, armeliaat pikku neitiset ja mamselit, antakaa minulle vähä rahaa, minä olen menossa kaupunkiin ostamaan itselleni katkismusta. *Preciosa*. Tules tänne.
Heti päivällisen jälkeen sanoi iso sisar: "Nyt olemme syöneet vadelmat, emmekä ole keittäneet ollenkaan talven varaksi. Olisi hyvä, jos nyt olisi kaksi korillista tuoreita marjoja; ne puhdistaisimme kaikki illalla, ja huomenna keittäisimme ne suuressa malmipadassa, ja sitte söisimme vohvelia ja vadelmahilloa!" "Tule, niin menemme metsään poimimaan", sanoi Teresia. "Sen teemme", vastasi Aina.
Ymmärrätkö?" Paikalla lähti Esko sinne, johon hän oli määrätty. "Soisimme teidän menevän pois, sillä tarvitsemme olla kahdenkesken", sanoi Kirri sitten kylmästi Lillulle ja Pirkolle, jotka heti tuon epäsuosiollisen lauseen kuultuansa poistuivat ja loivat hätäisiä ja kysyviä silmäyksiä toisillensa. "Kuinka minä voin kestää kun Kolkki tulee?" lausui Katru Lillun ja Pirkon pois mentyä.
Jos hän lähtee, niin ei se ole muuta kuin hänen omaa itsepäisyyttään, sillä kyllä hän tietää, että me soisimme hänen jäävän yöksi nyt, niinkuin aina ennenkin. Mutta antaa hänen mennä, jos tahtoo!" "Miranda", sanoi äiti vakaasti nuhdellen, "minä soisin, ettet sinä olisi niin jäykkä Taavia kohtaan.
Tappamalla ystäväni Mohamedin veljesi Abdallah on tehnyt minulle viidentuhannen duron vahingon; maksa minulle se summa, niin päästän sinut Abdallahista. Murha! sanoi Omar. Joutavia! vastasi kapteini tyynesti, ellei Jumala olis kuolemaa keksinyt, me kohta söisimme toisemme. Kas niin, ei mitään joutavia arveluita!
Himojen ahnas kieli nuolaisi hänen elämänsä ytimen; siinä onnettomuuden alkujuuri, sanoi mun isäni. Jaakko. Sinä, nuorimies, ankarasti tuomitset viisautta. Reetta. Mutta kuollutpa on nyt Yölenius, Jaakkoseni. Sere. Jospa eläiskin, kas silloin! Jaakko. Silloin söisimme rauhan leipää kohisevan viinapannun ääressä. Ryyppien maistelisimme silloin pannun suonista vuotavaa viinahunajaa.
JUSSI. Tuo puutarhuri saattoi olla hyvinkin taitava kasvien hoitaja, mutta kumminkin hän oli epäkäytännöllinen ja lapsellinen, kun ei ottanut selkoa ensin maan ilmanalasta, ennenkuin meni kylvöjään tekemään, eikö niin? HANNA. Niin arvatenkin. JUSSI. Ja halusta soisimme, että täällä kasvaisi rusinoita, veskunoita, appelsiinia, viinirypäleitä ja muuta semmoista.
Me soisimme, että kansa tulisi varalliseksi ja että se perustuslakiensa nojalla saisi nauttia rauhassa oikeuksiansa. Meillä on vilpitön isänmaanrakkaus, uskokaa pois." "Tuohan kuuluu jotenkin hurskaalta ja sovinnolliselta, mutta pelkäänpä, että se on vaan jotain tekopyhyyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät