Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kuule mikä hukuttava juhlahumu! Kuule ainoastaan, vaan älä näe! En ole sytyttänyt sinun mielikuvitustasi, että sinä vielä silmilläsikin näkisit mitä korvasi ovat sinussa herättäneet. Silmäsi minä tahdon nostaa sotaan sen pauhaavan hekuman kanssa, joka vavahuttaa sinun sieluasi. Soikoon juhlahumu sinun korvissasi ja tanssikoot sinun aivoissasi keijukaiset paljaine jalkoinensa.
Jos meistä soittoniekkoja teet, niin varo ett'et saa kuulla pelkkää epäsointua. Tässä on minun jouseni; tämä kyllä panee sinut tanssimaan. Saakeli soikoon! Sopusoinnussa! BENVOLIO. Me tässä haastelemme kaikkein kuullen Johonkin syrjäpaikkaan lähtekää; Puhukaa kiihkotta; tai erotkaa. Täss' ällistelee meitä kaikkein silmät.
Orleans'in herttua!» huudahti skotlantilainen päällikkö. »Mistä tämä kaikki on johtunut, saakeli soikoon? Tämä juttu on iäksi päiviksi rikkova kuninkaan ja hänen välinsä.»
"Saakeli soikoon!" sanoi Jim Whealer, "eihän tuo nuori nulikka Roaring Campista, jota ei kukaan tunne, saa pelata meidän lakkariamme tyhjiksi; emme tähän asti ole panneet tikkuakaan ristiin sitä estääksemme. Ei! Mies hirsipuuhun, se on paras keino se!" Mutta joku oikeudentunto niissä miekkoisissa, jotka vuorostaan olivat voittaneet Oakhurstilta, kumosi sitä ehdoitusta.
KERTTU. Se tahtoo sanoa: kun hän saa minut. KAUPPANEUVOS. Niin juuri, tyttöseni, kun hän saa sinut aviosiipakseen, niin tulee hänestä, saakeli soikoon, oho, suo anteeksi, että kirosin KERTTU. Ei se mitään. KAUPPANEUVOS. Niin tulee hänestä, perhana olle, kelpo mies, sen takaan. KERTTU. Mutta tästä kaikesta olet jo puhunut tuon tuostakin. Ensin kotona, siellä Sysmässä, sitten matkalla.
Ah, jospa sen tietäisin!... Perhana soikoon, herrat muskettisoturit, en laisinkaan pidä siitä, että te tuolla tavoin viereksitte huonoissa paikoissa, antaudutte riitaan kadulla ja paljastatte miekkoja kadunkulmissa.
Ja huolimatta ilmasta, huonosta tiestä, enteistä, onnettomuuden aavistuksista ja kuolemaanvalmistuksista edistyi matka niin rauhallisesti ja hyvin kuin syysmatka voi tapahtua. Ei vaaran vilauskaan heitä kohdannut, tuuli nukkui metsissä ja majataloista kuului ainoastaan jonkun unisen talonpojan ääni, kun hän avasi suunsa sanoakseen: »saakeli soikoon»!
Kirjeessä ei ollut mitään allekirjoitusta. Kummallista! mutisi tuo hauska vanhus itsekseen; paperi on hienoa, käsiala kaunista ... se on varmaan joku paremmanpuoleinen ihminen ... mutta mitä hän tahtoo minusta?... Pyyntö minulle ... se mahtaa olla jotain merkillistä ... sitä lienee toki hauska kuulla, sillä en hitto soikoon voi edes aavistaa, mitä se voisi olla... Paljonko kello nyt on?... Minuuttiviisari on yhdentoista päällä ... hyvä ... viiden minuutin perästä minä siis olen tehnyt jonkun hyvän työn sekä vielä päällepäätteeksi ansainnut rahaa ... kaksi kärpästä yhdellä iskulla...
Jaakko kumarsi oven suussa ja vastasi leveästi hymyten: niin, minä vain tulin ilmoittamaan, että se suuri englantilainen emä on saanut porsaita. Mitä sinä sanot, Jaakko, no sepä oli iloinen uutinen. Kuinka monta porsasta? Kuusitoista, ja Jaakko nauroi niin, että kaikki hänen hampaansa näkyivät. Kuusitoista, no lempo soikoon, katsos sitä. Jaakko, mene ja sytytä lyhti.
Sen vaan sanon, että tällä kertaa mieluisemmin jäisin Wiipuriin. Saakeli soikoon, kuinka on hupaista olla upsierina! Peijakas, mitkä lystilliset ja mukavat temput! Me Herkule! tää on oivallista! Mutta et sinä sittenkään iloitse!
Päivän Sana
Muut Etsivät