Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Hän ei voinut mennä enää Holmalle. Ei, ei, ei! Mieluummin hän vaipuisi maanrakoon... Neiti Smarin ompeli ompelustaan kädet täristen, kuuli kadulta hälinää kuin olisi ollut tulipalo ja kellon naksuttavan kiireesti ja kovasti. Esteri painoi päänsä pöytään. Mutta hetken kuluttua hän hypähti seisomaan. »Minä tahdon rakastaa! Minä tahdon!»
»Ja eilen kävi virittäjä!» sanoi neiti Smarin. »Se on epäsoinnussa sanon minä! Eikö täti usko!» »Uskon, kultaseni. Minä vain tarkoitin, että se oli huono virittäjä se herra. Santtu parka! Taas vietiin häneltä Julia! Ensimmäisen valssin hän oli saanut tanssia, vaan heti oli siepattu häneltä Esteri, jota sen jälkeen oli ryöstetty käsistä käsiin.
Miina ilmoitti hänen olevan pahoinvoivana ja omana lujana uskonaan selitti, että neiti Smarin oli tullut sairaaksi pastuurska Levonin kahvista. Sellaista saksalaista sotkua suomalaisista rukiista. Sitä kun aamusydämelleen juo, niin se pitää tietää, että on tuska sydämessä!
Esteri oli ottanut häneltä silmälasit, mikä oli merkki että hän aikoi puhella omista asioistaan. Neiti Smarin odotti. Ja odotus oli tuskallista.
Esteri huiskautti kädellään, aivan kuin olisi jotakin karkoittanut silmiensä edestä. »Ettekö ymmärrä, täti?» »Tarkoitatko Eemeliä?» »Tietysti.» Neiti Smarin kutsui Rautiaisen. »Tunnetko?» kysyi Rautiainen. »Tunnen, tunnen, tunnen.» Rautiainen viittasi neiti Smarinin poistumaan.
Neiti Smarin sai äkillisen ja ankaran nuhakohtauksen ja hän ylisti että herra Rautiainen oli tehnyt jalosti ja kauniisti ja pyyteli anteeksi, että hän oli jo pahaakin ajatellut herra Rautiaisesta. »Ei se mitään», sanoi Rautiainen, »kunhan vain aina lopuksi hyvä tulee.
»Minä onneton olen kai jotenkin kieroon kasvanut raukka. Eikö niin, täti?» Neiti Smarin vavahti kuin olisi piston saanut ja alkoi hätäillen vakuuttaa: »Et rakkaani, et». »Minä olen. Minä olen. Minä itse tiedän, ja te tiedätte. Ja te kuulitte, kun isä minulle jääkylmästi hyvästiä jättäessään käski minun opetella oikeaksi ihmiseksi.
Kaikki Pereniukset ja Kaireniukset ja muut! Uh! Sellaista roskaa! Kyllä hän on huono! Voi hyvä Jumala! Mitähän sanoisi Juho, kun tietäisi kaikki? Mihin mennä ja mitä tehdä? Esteri oli pukeutunut konserttiin, johon jo olisi pitänyt mennäkin. Hän jätti sikseen ja meni tädin kammariin. Neiti Smarin punastui kuin nuori tyttö. Tätä hän oli odottanut, niin hartaasti odottanut, kauan ja turhaan.
»Neiti Esterin luona oli vieraana se Neitsy-Maria!» Neiti Smarin luuli että pastuurska Levon ystävällisesti oli toimittanut tyttärensä tulemaan Esterin luo kehoituksella ruveta seurustelemaan Esterin kanssa ja koettaa vaikuttaa häneen hyvää. Ja kuin varmana pelastuksesta hän huudahti riemastuneena: »Rakastettava neiti Levon!»
Mutta vasta hän hätäytyi, kun Miina kerran tuli kotia ja takoi nyrkkiä pöytään ison aikaa eikä sittenkään saanut sanaa suustaan, vaan purskahti itkemään ihan huutaen. Mutta saatuaan Miinan suusta vihdoin kuulla, mistä oli kysymys, neiti Smarin istui tyynesti pöytänsä ääreen kirjoittamaan Esterille. »Rakas lapseni!» alkoi hän ja jatkoi, että se on äiti, joka nyt puhuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät