United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä tunnen vallan hyvin Teidän Majesteettinne, ja tunteepa Teidän Majesteettinnekin minut," vastasin minä. Kärsimättömästi huudahtaen ratsasti hän aivan sivullani ja katsoi minua kasvoihin. "Roos!" huudahti hän. "Miten saakelissa sinä tänne tulet? Enkö minä jo sitä ajatellut, että se oli Roos veijari!"
En sua pahoin pitäne: sylissäni syöessäni, käsissäni käyessäni, sivullani seistessäni, vieressä venyessäni. "Mitäpä sinä sureksit, mitä huollen huokaelet? Tuotako sinä sureksit, tuota huollen huokaelet, lehmityyttä, leivätyyttä ja kaiken elon vähyyttä? "Ellös olko milläkänä!
Sana paljon käytetty, poljettu lokaan, polkijaisi kantapäähän pistä haava okaan! Totuus, seiso sivullani! Iske, salamoitse! Ei! Eipä kuollutta kukaan eloon loitse. Tiedän sanan toisenkin, suuren kuin meri, missä se soi, siellä sykkää sydänveri, siellä liput liehuvat, torvet, rummut raikaa, kansat kaikki hengähtävät, tehdään uutta aikaa: Vapaus! Sa tääll' olet vain sana turha.
Yöllä makasi se minun vieressäni ja päivällä oli aina minun sivullani, ja se katseli minua viisailla silmillään, kuin olisi se ihan selvään tiennyt, mitä minulta puuttui. Kerran minä heitin sille muutamia luita, jotka olivat ulkona kyökin oven edessä.
Otin minä äkkiä miekkani, joka sivullani vielä oli ja alvoin sillä hakkaamaan jäätä, ja auttoi minua kaksi muuta miestä sanaakaan sanomatta. Saimme sitten pian nähdä kuta kohden vesi juoksi, ja tulimme niin vihdoinkin ihmisiin taasen. Mutta monet tuhannet meidän urhoistamme makaavat kuolleina vuorilla.
Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa jo marjojen päällä." Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan. Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä. Sisko se käski mua nauramahan: "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.
Nämä tiedot saatuani nousin heti satulaan ja komentaen upseerin juoksemaan sivullani lähdin ajamaan takaisin Löföön kylään. Tänne tultuani telkesin upseerin saman talon saunaan, jossa hänen kaksi sotamiestäänkin olivat vankeina. Kyläläisten käskin kaiken uhalla pitää heistä vaarin siksi, kun toverini ehtivät tänne. Sen jälkeen tiedustelin miestä, joka lähtisi kanssani purjehtimaan Kumlingeen.
»Minä», vastasi Yrjö vakavasti. »Kun muut hiljaa ja vakavina kaivoivat maata, haudaten aseveljiämme, juoksin minä heidän eteensä metsästä, mutta toisenlaisena, kun minua siihen asti oli nähty. Tämä venäläinen puku oli ylläni, nämä vihollisaseet riippuivat sivullani ja välkkyivät kädessäni. Veljeni minut ensiksi näki semmoisena ja hän siis jatkakoon kertomusta.»