Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Poislähtiessään hän ääneensä itkien syleili Elsaa: »Jumala siunatkoon, auttakoon ja varjelkoon sinua, herttainen lapsi!» Illalla maata pannessa ratkesi Elsan itku uudelleen, vaikka hän oli sen saanut tyynnytetyksi päivällä isoksi aikaa. Hän itki hiljaa nyyhkien myöhäiseen yöhön, unohuttaen kaikki rukouksensa, senkin, jota hän tähän asti oli hartaimmin rukoillut.
Jumala teitä siunatkoon ja tehköön teidät onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin minä olen!" Olin lähteä hänen kättään puristamatta, sanaakaan häneltä vastaukseksi saamatta. Luulin hänen toivovan pääsevänsä minusta, sillä en ollut puhuessani katsonut häneen enkä siis huomannut, minkä vaikutuksen sanani häneen tekivät.
Se heilahti pari kertaa ympärinsä ja mäiskähti maahan aivan Sletkinin jalkain juureen. Kiljaisten ponnahti Sletkin syrjään, mutta Harlow rupesi kovasti nauramaan. "Jesus siunatkoon!" änkytti joku minun takanani. Minä käännyin. Se oli Souvenir. "Vai niin!" ajattelin minä: "joko taukosi miehen nauru?" Sletkin tarttui lähellä seisovaa talonpoikaa kaulukseen.
Siunatkoon sinua Herra taivaassansa ja täällä maan päällä. Tässä Jumalan ja niiden läsnä ollessa, jotka ovat minulle kaikista kalliimmat, tunnustan minä että Jesus Natzarethista on se luvattu Messias ja minun sekä kaikkein ihmisten vapahtaja. Oi minun rakas puolisoni ja sinä minun poikani, kääntykäät hänen puoleensa.
Niin on, vastasi Albert, näyttäen tytölle samassa suuren, harvinaisen kauniin omenan. Siunatkoon, miten se onkin kaunis! huudahti palvelustyttö; Albert aikoo varmaankin antaa sen äidilleen, vai isällekö se on aiottu? Ei minä aion antaa sen Karinille ... en kenellekään muille kuin Karinille.
"No, siunatkoon sieluani, hän teki itse juuri tämän muistutuksen!" vastasin minä, väitöksessäni kiinni pysyen. "Minä sanoisin tätä melkein ratkaisevaksi", muistutti Tiffey. "Minun ajatukseni on ei löydy mitään testamenttia". Tämä näytti kummalliselta minusta, mutta havaittiin, ettei löytynyt mitään testamenttia.
"Jumala siunatkoon häntä!" sanoi tätini, "ja hänen puolisoansa myöskin!" Minä toistin tätini sanat, erosin hänestä, astuin nopeasti portaita alas, nousin hevoseni selkään ja ratsastin pois. Nyt oli suurempi syy, kuin ennen, tehdä, mitä olin päättänyt tehdä. Kuinka hyvin minä muistan tämän talvisen ratsastuksen!
Siunatkoon, missä hän nyt virkailee, kun teidän armonne on tehnyt meille sen kunnian kyllähän voin ymmärtää, että siellä on paljon kirjoittamista.
"Haa, Ramorny! Se pilkka on liian myöhäinen minä jo kuolen", kuului vastaus. "Hänen päänsä on sekava, eikä se olekaan ihme", ajatteli Katri; "mutta onpa kuitenkin toivoa, niin kauan kuin on hengen kipinä hänessä". "Minä se olen, armollinen herra Hanskurin Katri minä toisin teille ruokaa, jos vaan sen saisin hyvin alas teidän luoksenne". "Jumala sinua siunatkoon, tyttö!
Nyt seisahtui piispa rannan töyräälle, otti suntion käden kahteen käteensä ja sanoi: "Oli iloinen, ikimuistettava sattumus, kun teitä sain vielä tavata, mutta ei liene enää mahdollista nähdä teitä elävin silmin. Ijankaikkinen Isä, suuri Jumala ijankaikkisella siunauksellaan siunatkoon teidän elämänne viimeisen ajan ja sitä enemmän ijankaikkisuutenne."
Päivän Sana
Muut Etsivät