Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Se oli hänen sisäkkönsä poika, Julienin poika ja Paulin veli. Hänestä tuntui kuin hänen sydämensä olisi tauonnut sykkimästä, ja kuitenkin teki hänen mieli suudella tuota nuorta miestä. Jeanne katseli häntä koettaen nähdä, oliko hän hänen miesvainajansa näköinen, oliko hän hänen poikansa näköinen.
Mutta Rosalie, joka pelkäsi kouristuksen uudistuvan, jos matkalle lähtö lykkäytyisi, juoksi hakemaan poikaansa. Yhdessä he kantoivat Jeannen ulos ja nostivat hänet kärryihin vahaliinalla peitetylle laudalle, ja hänen vanha sisäkkönsä nousi hänen viereensä, peitti hänen jalkansa, heitti ison kapan hänen olkapäilleen ja avattuaan sateensuojan hänen päänsä yli huusi: Pian, Denis, matkalle!
Mitä todisteita muuten oli? Eikö Jeanne ollut aivan järjiltään? Eikö hänellä ollut aivokuume? Eikös hän ollut kuumeenhoureessa, kun hänen tautinsa alkoi, karannut ulos talvipakkaseen? Ja juuri sen kohtauksen aikana, juoksi hän melkein alasti läpi koko talon, väittäen nähneensä sisäkkönsä miehensä vuoteessa! Ja Julien kiivastui niin, että uhkasi oikeudenkäynnillä, sanoen olevansa syvästi loukattu.
Hänellä ei ollut enää voimaa, elämää eikä tajuntaa muuhun kuin kärsimiseen. Helpoitusten hetkinä hän ei voinut luoda katsettaan Julienista. Ja toinen, sielullinen tuska ahdisti silloin häntä muistuttaen hänelle siitä päivästä, jolloin hänen sisäkkönsä, lapsi jalkojensa välissä, sen pikku olennon veli, joka nyt näin julmasti raateli hänen sisälmyksiään, makasi maassa hänen vuoteensa jalkopuolessa.
Ja kova suru siitä, että Paul näin itsepäisesti antoi etuoikeuden tuolle naiselle, särki hänen sydäntään. Hän toisteli sentähden alati: "Hän ei minua rakasta! Hän ei minua rakasta!" Rosalien tultua sisään sopersi Jeanne: Hän tahtoo nyt naida sen naisen. Voi, rouva, vastasi siihen hänen sisäkkönsä kiivastuen, ette maar' sit' salli. Herra Paul ei saa sit' luuskaa ottaa.
Kun Rosalie seuraavana aamuna tuli hänen luokseen, sanoi Jeanne hänelle: Rakas lapseni, minä en voi koskaan lähteä täältä. Mutta hänen sisäkkönsä vastasi siihen vihaisesti: Niin sentää täytyy, rouva. Heti kohta saapuu notaarikin sen kanss', jok' on halukas ostaan kartanon. Muuss' tapauksess' ei teill' neljän vuoden peräst' oo yht' ainoata suupalaakaan.
Hänen sisäkkönsä kieltäytyi kuitenkin vihoitellen ottamasta ullakolta "tuota törkyä". Mutta Jeanne, jolla ei enää ollut mitään omaa tahtoa, piti sillä kertaa puoliaan, ja häntä oli toteltava. Eräänä aamuna tuli sitten Julienin poika, moision vuokraaja Denis Lecoq kärryineen ensimmäistä tavarain muuttoa varten.
Ja alistuen sisäkkönsä tahtoon, vastasi hän pojalleen: "Rakas poikani! En voi sinulle enää mitään antaa. Olet saattanut minut häviöön ja olen nyt pakoitettu myymään Peuples'in. Mutta muista kuitenkin, että saat aina suojaa, milloin vain tahdot turvautua vanhaan äitiisi, jolle olet paljon kärsimyksiä tuottanut. Jeanne."
Hän nousi vuoteestaan riutuneena ja hengästyneenä, aivan kuin olisi juossut pitkän matkan. Rattaat hänen matkalaukkuineen ja vielä jäljellä olevine muine irtaimistoineen seisoivat jo valmiina pihalla. Toiset kaksipyöräiset kärryt, joiden oli määrä viedä rouva ja hänen sisäkkönsä, olivat valjaissa niiden takana. Ukko Simon ja Ludivine jäivät yksin taloon, kunnes uusi omistaja saapuisi.
Hän tietää suurten päivällisten olevan tulossa keskiviikkona, tietää emäntänsä aivan kykenemättömäksi niitä toimittamaan, ja että, olkoot asiat miten tahansa, täytyy heidän hänet lepyttää. Vavisten salaisesta harmista, eroittaa rouva Simmons parka kaiholla oivan sisäkkönsä. Emännälle oli hän mieleinen, mutta ei keittäjälle!
Päivän Sana
Muut Etsivät