Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Olin tulla mielettömäksi katsellessani tuota kuusitoista vuotiasta kalpeata liljaa ja hänen hurmaaviin silmiinsä. Nyt hän puhui, hänen huulensa liikkuivat; mutta alussa ääntä en kuullut. "Minä kiitän teitä! Jumala teitä siunatkoon! Mitenkä voin teitä palkita?"
Näin, että hän tuli luokseni vinoon kadun ylitse, ja jäin katselemaan hänen jalkojaan. Mutta äkkiä käveli hän toisin. No, luojankiitos, ajattelin minä: hän osaa siis kävellä kuten ihminen. Tahdoin vain, sanoi hän, kysyä teiltä... Kysyä teiltä, vieläkö se pitää paikkansa, että minä saan näytellä osan? Katsoin häneen ja jälleen hänen silmiinsä. Kyllä, vastasin minä, tietysti se pitää paikkansa.
Mrs Bassett purskahti nauramaan ja astui huoneen poikki Minetten luokse. "Voi mitä houkkia me vaimot toisinaan olemme!" huudahti hän sitten. Minette pyyhkäsi vesikarpalot, jotka olivat kiertyneet hänen silmiinsä. "Hyvä Minette!" kuiskasi mrs Basset, kumartuen hänen puoleensa ja kietoen kätensä hänen kaulaansa. "Taivas, näettekö, katsoo meidän parastamme, kun ei suosi ensimmäistä rakkauttamme.
Mutta Dora ei tarttunut ojennettuun käteen, vaan astui askeleen taaksepäin ja kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. "En tahdo erota sinusta tällä tavoin..." "Puhumme siitä toisen kerran hyvää yötä nyt. Hyvää yötä, Lisbet." Hän oli niin ankaran ja totisen näköinen, että kumpikaan tytöistä ei enää uskaltanut virkkaa sanaakaan.
Anna näki, kuuli ja tunsi kaikki, tämä luonnon juhla-asu muistutti neidolle Häntä, joka kaikki niin armaaksi ja kauniiksi on tehnyt. Semmoisissa miettein oli hän kappaleen matkaa eteenpäin joutunut, ja kaikki muut unohtanut, niin aukesi edempää Ojamylly hänen silmiinsä, ja äkkiä pidätti Anna askeleitaan. Vielä kerran, niin lähellä, oli hän kahdenvaiheella.
Niin, niin, mennään sitten täältä. Vasta kun oli ehditty kirkolle, sen suojaan, eikä pappilaa näkynyt, rauhoittui Karoliina, muuttui yht'äkkiä, sai silmiinsä riemastuneen ilmeen. Jumalan kiitos, voi, kuinka minun nyt yht'äkkiä on hyvä olla! Tuolla ne jo tulevat, istutaan tähän.
Johannes suoritti alttaritoimituksen yhä sama riutumus sydämmessä. Kaikkein vastenmielisintä oli hänelle tällä kertaa laulaminen. Hän katseli suoraan eteensä, mutta sittenkin pilkotti hänen silmiinsä toiselta puolen Henrik ja Uuno, ja toiselta mamma.
Kun hän huomasi, että hänen edessään oli totisesti särjetty ja katuwainen sielu, murtui hänenkin mielensä. Kyyneleet nousiwat hänen silmiinsä, kun hän otti miestä kädestä kiinni ja sanoi: "Paljon on meillä kaikillakin syntiä mutta Jumalalla on paljon enemmän anteeksi antamusta, kun pakenemme Hänen Poikansa ansion turwiin." Tämä waikutti mieheen niin, että hän melkein ääneensä itki.
Ainakin yksi heistä meni tiedottomaksi, kun Kikka hypnotisoi häntä, katsoen oikein lujasti hänen silmiinsä, ja makasi sitten tiedottomana toista päivää; tämä oli postineiti, kyllä jo ikäihminen, mutta intelligentti. Kaikki he puhuivat Kikan kanssa runoudesta, tuoden tullessaan hänelle paitsi voipullia ja kermaa kahvia varten silloin tällöin mantelileivoksiakin, jopa illoin munia ja makkaraa.
Ne valkolakit, ne valkolakit, ensimmäisen suuren voiton ja tuhansien iloisten toiveitten merkit, miten se koski, kun ne tuossa paistoivat hänen silmiinsä. Eerollakin oli nyt sellainen, sillä pojalla, joka oli isälleen rakkain ja jonka jok'ainoassa piirteessä isä tunsi itsensä. Oliko hänenkin kuljettava samaa tietä?
Päivän Sana
Muut Etsivät