United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Opettajatar vastaamatta katseli Rautiota, joka seisoi ikkunassa ja silmäili metsään päin. Opettajatar tunsi, että Raution katse ylettyi korkeammalle ja tunki syvemmälle kuin hänen, ja tietämättään heräsi hänessä hiljaisen kunnioituksentunne tuota yksinkertaista talonpoikaa kohtaan.
"Hm!" mumisi vanhus, "oletko sinä noin iloinen seitsemännestä toista ikävuodestasi? Sinä et kyllin tiedä, että seitsemäntoista vuoden ikä on vaarallinen aika?" Tyttö silmäili isäänsä kujeellisesti naurahdellen. "Mahtaneekohan tuo niin olla?" kysyi tyttö. "Niinpä niinkin, mutta," virkkoi vouti, "katso sinä vaan eteesi!"
André kuitenkin pian otti norjalaisen itsevallinnon, joka sielunsa ja hulluutensa rautapaitahan kätkee, ja tämän lävitse on muiden vaikea tunkeutua. Niinkuin kilpikonna vetäysi hän kuorehensa ja kätkeysi. Hän oli nyt muuttunut ennalleen, puheli iloisesti ja reippaasti. Olga silmäili hänen Janus-kasvojansa. Minkä puolen käänsi hän nyt heille? Ja minne oli toinen puoli joutunut?
Kun taikatohtori vihdoin oli lähtemäisillään ja näki väen juuri rupeavan härkää teurastamaan, pyysi hän saada sen sydämen. Hänen Hänen odottaessaan sitä, silmäili hän ja toverinsa ahneesti leirissä olevia kuivamaan ripustettuja vaatepalaisia. Puoli tuntia taikatohtorin lähdöstä, kun joukko wangwanoita oli viljaa ostamassa ja toisia oli mennyt metsään polttopuita hakemaan, kuului sotahuutoja.
Toisten veljien parissa oli hän vähän ollut. Mutta Attila? Hän ei unohda ikinä sitä jota hän rakasti. Ehkä he kumpikin pian astuvat elämän rajan yli. Missä hän on? Mihin he ovat hänet vieneet? Ja taas hän silmäili ympärilleen. Hänen edessään oli tuo aukea kenttä, jossa niin monet olivat kaatuneet. Nyt oli se tyhjä, paitsi että siinä kulki sotamiehiä edestakaisin.
Teidän armonne, intti Sprengtport lämpimästi, tämä sola on Suomen avain. Tiedän ettette tarkoita sitä mitä sanoitte. Tarkoitan että meidän täytyy luopua solasta. Turmiopäivänä ei saa taistella. Kalpeana ja liikahtamatta silmäili Sprengtport Lewenhauptia. Samassa palvelija ilmoitti, että punssimalja oli valmiina, mutta nyt ei Lewenhauptilla ollut aikaa semmoisiin.
Tuomari möllötti rauhallisena keinutuolissaan ja silmäili joukkoa, näkyisikö asiallisia. Juken vääräsuinen, hyvämielinen muoto lämötti rinnimmäisessä rivissä. Mutta missäs Antti?
Kapteeni, kun nyt oli vapaa-ehtoisesti päästänyt suden omaan luolaansa, oli voittanut takaisin entisen urhoollisuutensa. Hän seisoi siinä, niinkuin ainakin komentaja komennettavan edessä. Hän silmäili käsipuolista päästä jalkoihin asti ja odotti, että tämä sanoisi asiansa. Mutta käsipuolinen ei nyt ollut sama nöyrä kyrmyniska kuin ennen.
Syyne silmäili taloansa, katseli harmaata kantoa, joka yksin seisoi paikoillaan, ja ajatteli sydämessään: Jos sinä nyt olisit minun elävä isäni, auttaisit sinä minua. Mutta sinä olet vaan vanha kaatunut ja lahonut puuraukka!
"Onpa vaan ... mutta niinkuin äiti jo sanoi, ei se tähän kuulu." "Miten nuorukaiselle kävi?" tiedusteli Synnöve. "Niin, siitäpä se olikin," sanoi isä ja silmäili äitiä. "Tuliko hän onnettomaksi?" kysyi Synnöve hiljaa. "Meidän on lopettaminen siinä, missä loppu on oleva," sanoi äiti ja nousi paikaltaan. Isä teki samoin ja Synnöve myöskin hetken päästä.