Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Silläpä nyt lienee juttelemista siitä, missä se on ollut", arveli Amrei, "ja tuommoisen elävän on hyvä olla: minne lensi, siellä koti. Ja kuules, kuinka leivoset laulavat! Niiden on hyvä olla, niiden ei huoli tuumailla, mitä heidän on vastaaminen ja mitä tekeminen. Ja tuolla ajaa teurastaja koirineen vasikkaa kylästä.
Pahaksi onneksi eivät Mattilan koululaiset sattuneet olemaan tuollaisia älyniekkoja, ja silläpä saivatkin he käydä perässä lukijan kurssia, varsinkin Jussi, joka ainoastaan muutaman viikon koulua kävi, ei oppinut juuri mitään. Ja kylläpä saikin Jussi monet kerrat päivässä kuulla, että hän oli kaikkein huonoin ja typerin koko lapsilaumasta, ja ettei hänestä ikänä miestä tule, pahanpäiväistäkään.
Hänessähän sitä on vielä vanhaa loihtijankin vikaa. Kyllä hän veren vihat eroon saa, se mummo», sanoi isä rohkaistuna. »Taitaapa saada», myönteli äiti ja huokasi. Ensimäisen kerran näin isän kumartuvan Kaisun kätkyen yli ja katsovan lasta. »Kas, silläpä musta tukka on. Mikähän maankulkija hänestäkin kasvanee», sanoi hän; »tahi pahantekijä...»
"Sillapa niitä on niin helppo kenen tahansa pitää orjuudessa", huomauttivat toiset. Hetken vielä näistä asioista juteltuaan kääntyi Torkkeli puhumaan Viipurin kaduista. "Muutamat niistä olivat suorat ja leveät, ja pitkin niiden vartta oli korkeita patsaita, joihin oli kiinnitetty suoraksi pingotettuja rautalankoja.
Maata meillä on tesättinä henkeä kohti. Hallussamme on sitä kolmen hengen varalle, alkoi ajuri hyvillään selitellä. Kotonani on isä, veli, ja toinen veli on sotamiehenä. He pitävät taloutta, mutta eipä siinä ole paljon pitämistä. Silläpä veli aikoikin lähteä Moskovaan. Eikö saa maata vuokralle. Mistäpä sitä nykyään ottaisi. Herraset, missä niitä oli, päästivät käsistään omansa.
Tuulonen entää, Lehtohon ientää, Armahan luo kun lentelisi. Virtaset pauhaa, Etsien rauhaa, Ne meren pohjaan rientelevi. Sykkäile syömmein, kuultele sie, Kaiun kun laaksoon tuulonen vie; Väinämö soittaa, Kieliä koittaa, Silläpä lientää hän suruain. Syöntäni kaivaa! Voi sitä vaivaa, Kultani luotain kun erosi!
Silläpä ei paljo erehtynytkään sanoessaan noiden vanhojen paperien sisältävän hänen elämänsä kertomuksen. Siihen aikaan, jolloin hän näitä kirjotteli, oli se elämää ja hän oli toivossa ja luottamuksessa tulevasta kutsumuksestaan. Mutta se kun häneltä riistettiin, elämän tarkotusperä, silloin oli jo vakaumus poissa ja luottamus itseensä.
Niin, niin nuoriin se isänmaa luottaa ... ja silläpä se onkin juuri nuorten asia ihanteiden lippua kohottaa ... ja totuushan maan perii, hm! Jo aukasi oven ja toista sisään päin lykkäsi.
Eihän meidän sovi herrasväkeä haukkua, silläpä hän kadottikin paikkansa; sitten olisi vielä voinut elää metsävahdin luona, mutta eipä sekään kelvannut. Minä halusin kysyä lapsesta. Eikö hän synnyttänyt teidän luonanne? Missä on lapsi? Lapsesta minä pidin hyvää huolta. Katariina oli sairaana, eikä voinut nousta. Minä toimitin tytölle kristillisen kasteen ja hommasin sen kasvatuslaitokseen.
VALTER. Helkkari, silläpä kiire. HEIKKI. Usko sinä vaan minua. Setäsi matkusti Sysmään tuomaan sinulle morsianta. VALTER. Jos sen tietäisin varmasti, niin tieheni lähtisin täältä vielä tänä päivänä. HEIKKI. Olet sinä aika hupsu. Rikkaan hempukan saat ja siitä vaan juonittelet. VALTER. Rikkaan hempukan joka on Sysmästä! HEIKKI. No, entäs tätä!
Päivän Sana
Muut Etsivät