Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


Ja koska hän oli aikansa kirjan lehtiä käännellyt, nosti hän katseensa Tyrväntäiseen. Ketä sinä aijot käräjille haastaa? Olkoon vaikka sen vanhan Veneh'ojan Heikin, sanoi Tyrväntäinen peläten sihteerin muutoin hänen niskaansa lentävän. Mutta sihteeri ei ollut Veneh'ojan Heikistä tietävinään ja kysyi viattomasti: Kuka on Veneh'ojan Heikki? Naapuri. Mikä talon nimi?

POSTINHOITAJA. No, no, älä suutu, tyttöseni, älä suutu! Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut, ha, ha, ha! Mitäs nyt on tullut väliin? Onko hän suuttunut minuun vai ? POSTINHOITAJA. Sihteeri! KIRJURI. Jahah, herra postimestari? POSTINHOITAJA. Jos Viipurin korrespondensi on valmis, niin antakaa se tänne, että saan kirjoittaa alle. KIRJURI. Kyllä, tässä se on. Ja ulkomaalaiset kirjeet myöskin.

Oletteko ennen nähnyt häntä? Olen, vastasin, kääntäen pois kasvoni, olen minä nähnyt hänet monta vuotta sitten. Oletteko kuullut hänen naimisestaan? Minä pudistin päätäni. Sihteeri purskahti nauruun, hieroi käsiään ja nosti olkapäitään. Kummallinen asia se on, sanoi hän. Siitä oli kauhean paljon juttuja aikanansa.

"Kaiketi tahdotte asian oikeuden eteen?" "Armahtakaa, armahtakaa..." "Lupaatteko", kysyi Topias änkyttäen kiviensärkijältä, "ett'ette tämän erän perästä jalallannekaan astu Kalastajakadulle, ette puoleen piiriinkään?" "Lupaan; armahtakaa..." Sihteeri ei malttanut pysyä erillään keskustelusta, vaan meni syyhyttä saunaan.

Kaikki katsahtivat tuota salaperäistä myttyä ja selittivät, että sinetit olivat vahingoittumattomat. Siis murtaa sitten sihteeri tämän asiakirjan auki, jonka tulee lukea sen sisältö ääneen, senvuoksi, että se kunink. hovioikeuden protokollaan sanasta sanaan otetaan. Myttyä ympäröivät silkkirihmat katkottiin, ja nyt otti sihteeri esille suuren käärityn pergamentin, siihen kuuluvine pulleroineen.

SIHTEERI. Hän käkeää tehdä parastaan ja nyt vihdoin tuumii velkoa oikeuden kautta ja panettaa velkavankeuteen Raimondin, joka teille on niin vanhaa velkaa. EGMONT. Sehän on luvannut maksaa. SIHTEERI. Viime kerralla hän itse määräsi itselleen kaksi viikkoa. EGMONT. Niinpä antaa hänen vielä olla kaksi viikkoa; ja sitten saa oikeus ratkaista! SIHTEERI. Siinä teette oikein.

Mutta minä sanoin silloin: 'Ei, kiitoksia poikani, tämmöisissä seikoissa olen minä ennenkin ollut. Ja niin risteilimme me yhä edelleen, emmekä toisinaan nähneet muuta kuin taivaan ja maan taivaan ja veden, tahdoin sanoa." "No, tokko milloinkaan pääsitte maalle?" kysyi sihteeri, maistaen lasistansa.

Tyrväntäinen selitti Veneh'ojan Heikin omistavan kahdeksan yhdeksännestä samaa Veneh'ojan emätaloa, josta Tyrväntäisellä oli yksi yhdeksännes. Taas katsoi sihteeri kirjaansa ja taas nosti silmänsä Tyrväntäiseen, sanoen: Sinulla näkyy kuitenkin olevan kiinnekirja koko taloon. Taitaa se olla muorin kirstussa. Millä paperilla Veneh'oja viljelee? Liekö sillä papereita.

Oikeudenjäsenet osoittivat hänelle suurta myötätuntoisuutta, ja kunnioittaen hänen virkaansa, ikäänsä ja lihavuuttaan toivat he hänelle nojatuolin. Troekurov istui. Andrei Gavrilovitsch seisoi nojaten seinään. Syntyi syvä hiljaisuus ja sihteeri alkoi sointuvalla äänellä lukea oikeuden päätöstä. Sen sisällyksestä ei ole tarvis puhua.

T:ri Lutherin sihteeri kirjoittaa kuitenkin, että hänen pikku Magdalenansa kuva lohduttaa häntä paljon. Hän on ripustanut sen seinään vastapäätä sitä paikkaa, jossa hän istuu, kun hän aterioitsee. T:ri Luther on nyt heimonsa vanhin. Hän seisoo niitten aikalaistensa eturivissä, jotka verkalleen astuvat eteenpäin kuolemaa kohden.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät