United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos täällä kukaan lyödään kuolijaaksi, niin minä ensin annan siitä raportin, sitten tulee sihteeri ja katsoo asian paikalla, sitten tulee se kämnerinoikeuden eteen, sitten pannaan tekijä läänin-vankihuoneesen. Hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa! RUOTSILA. Jassoo, te ette siis tahdo antaa minulle toista huonetta?
Sihteeri oli kohta mennyt sisään, ja mainitun ajan kuluttua käskettiin meitäkin ylös. Me tulimme kamariin, missä suuren pöydän takana istui pieni, laiha mies, jolla oli iso pää ja silmät syvällä tuuheiden kulmakarvojen alla. Meitä tietysti ei esitetty hänelle, ja me siis vain arvaamalla tiesimme kuka hän oli.
Kolme tahi neljä päivää oli kulunut siitä, kun lähetystön sihteeri kreivi Torsten Bertelsköld, jonka Tukholman neuvoskunta oli lähettänyt viemään tärkeitä tietoja kuninkaalle, saapui Stralsundiin, eikä ollut vieläkään päässyt kuninkaan puheille.
Yhtäkö suuri kuin meidän pormestarimme taikka mestari Trebonius? Kukaties vielä suurempi kuin he; vieläpä niinkin suuri kuin vaaliruhtinaan sihteeri, joka kävi isämme luona hänen keksintöjänsä katsomassa. Mutta mielihyvällä sitä ajattelee, erittäin Fritzin tähden; sillä minä olen vakuutettu siitä, ettei Martin koskaan unhota vanhoja ystäviä. Minä en saata oikein ymmärtää Evan uskontoa.
Nyt istui sihteeri pöytänsä ääreen ja kirjotti, ja koska hän siitä jälleen nousi, käski hän todistajiksi kaksi vierasta miestä ja Tyrväntäinen piirsi nimensä paperiin. Välikirja oli tehty sellainen, että Tyrväntäinen lupasi sihteerille puolet kaikesta siitä mitä käräjillä hänen hyväkseen mahdollisesti voitetaan. Näin Tyrväntäinen oli toisen kerran piirtänyt nimensä pirun papereihin.
Pöydän takana, joka oli täynnä papereita, istui kaksi henkeä: vanhanpuoleinen kenraali, hyvin kylmän ja ankaran näköinen, ja nuori kaartin kapteeni, noin kahdeksankolmatta vuoden iässä, varsin miellyttävä ulkonäöltään ja liukas käytöksissään. Ikkunan luona, eri pöydän takana, istui sihteeri, kynä korvan takana, kumartuneena paperin yli ja valmiina kirjoittamaan vastauksiani.
Mihinkä matka pitää ties sen? Tuskinpa enää muistetaan, mistä tultiin! SIHTEERI. Herra, herra! EGMONT. Minä seison korkealla, ja minä voin, ja minun täytyy vielä korkeammalle kohota. Minussa tuntuu olevan toivoa, rohkeutta ja voimaa. En vielä ole kerinnyt yhä kohenevan kunniani kukkulalle; ja jos minä kerran siellä ylhäällä seison, niin tahdon minä lujana, pelkäämättä seista.
Kello kolme jälkeen puolenpäivän olivat vieraat käsketyt, ja vielä vähää ennen tätä aikaa näemme me sekä sihteerin että hänen tulevan morsiamensa kävelevän aivan levollisina ympärinsä ja toimiskelevan alakerran siinä huoneessa, jota sihteeri sanoi konttorikseen.
Onko minulla aikaa puuttua akkain kujeisiin ja valoihin, joita en koskaan ole vannonut. Jo riittää. Saatte mennä. Sihteeri meni syvään kumartaen. Kreivi jäi vähäksi aikaa yksin. Hän oli oikeassa: kuka voi tällä hetkellä vaatia häntä ajattelemaan köyhiä leskiä ja kauan sitten unohdettuja valoja?
ROUVA. Niin, mutta sinun pitää se kuuleman vielä sata, vielä tuhat kertaa, sillä eikö ole suuri skandaali, että vanha mies, perheen isä, rahatoimiston kamreeri ja valtuusmiesten sihteeri esiintyy semmoisessa tilassa kuin sinä eilen ja säikäytät kuoliaaksi vaimosi, lapsesi ja koko talosi, ja jos tuo olisi ensimmäinen kerta, mutta kun