Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025


Kalle siemaisi taas lasistansa. Kun he ensin aloittivat työnsä, niin eivät suinkaan he silloin ajatelleetkaan hallitukseen tulemista. Ei; semmoiset tulevat myöhemmin! He vain rakastivat kansaa, alhaista suomalaista kansaa, ja tekivät jos mitä sen hyväksi; uhrasivat työnsä ja varansa ja koko elämänsä. Esimerkki vaikuttaa, kuten sanoin. Kaikki on siltä ajalta syntyisin. Koko Suomi on silloin luotu.

Tätä tapahtuvan ei minulla kuitenkaan ole syytä luulla, sillä totta puhuakseni et koskaan saata tytärtäsi Haavistoa parempaan taloon asettaa, ja mitä Jussiin kuuluu, niin on hän tähän päivään saakka kelpomiehen tavalla asiansa toimittanut." Nähtävästi hyvillä mielin tästä kehumisesta rypisteli Jussi tytyväisenä silmiään ja littasi vähän lasistansa, odottaissansa lautamiehen vastausta.

Nimismies se koki kauppiasta jäljitellä ja olla kilpakosijana, ja waikka se käwikin kömpelösti, niin hywähän se sentään oli. Maanmittarin apulainen se waan istui pöydän ääressä, ryypiskellen lasistansa ja imeskellen piippua.

Kaikkien läsnäolevaisten kasvoilla lepäsi alituinen hyvämielisyyden hymy. Agy maistoi lasistansa monen pojan mieleksi, joka kukilla seppelöidystä lasista joi hänen terveydeksensä, ja vanhat vaimot Avojalan lähellä tiesivät kertoa paljon ylisteleviä seikkoja Englantilaisesta rouvasta ja olivat nousseet seisoalleen jo aikaa ennenkuin tämä heitä läheni ja lausui heille pari sanaa.

Jos nuo neljä ystävystä sattuivat yhteen semmoisena hetkenä, saattoi joku ponnistamalla lausuttu sananen olla ainoa, millä Athos koko aikana sekaantui keskusteluun. Sen sijaan piti hän niin hyvän huolen lasistansa, että hän joi yksinään enemmän kuin muut kolme yhteensä, ilman että hänessä näkyi muuta kuin jyrkempi kulmien rypistys ja syvempi alakuloisuus.

He olivat jotenkin hutikassa, ja minulle niin hyviä, että tyrkyttivät maistelemaan lasistansa. Minä kun olin tottumaton, otin aika lotkauksen, ja tulin auttamattomasti juovuksiin. Minä kun sen tunsin, konttasin tallin soimen alle piiloon.

Mutta minä sanoin silloin: 'Ei, kiitoksia poikani, tämmöisissä seikoissa olen minä ennenkin ollut. Ja niin risteilimme me yhä edelleen, emmekä toisinaan nähneet muuta kuin taivaan ja maan taivaan ja veden, tahdoin sanoa." "No, tokko milloinkaan pääsitte maalle?" kysyi sihteeri, maistaen lasistansa.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät