United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin kuuluvan lausunnon taas pöytäkirjaan otettavaksi jätti maistraatin sihteeri Judén: »Kun Ruotsin hallitus muinoin perusti Viipurin linnotuksen kaupungiksi, ei tämä kaupunki voinut jäädä asukkaita ja tuloja vaille, jos perustamiselle haluttiin pysyvää merkitystä. Sentähden osotetttin tontteja linnotuksessa rakennettaviksi, ja maata kaupungin ympäriltä varattiin käytettäväksi.
Jäsen kultaisissa silmälaseissa ei virkkanut mitään, katsoi vaan synkästi ja päättäväisesti eteensä, odottamatta elämältä yhtä vähän kuin vaimoltaan mitään hyvää. Asiakirjan lukeminen alkoi. Sihteeri vaikeni ja rupesi kokoilemaan papereitaan. Syyttäjän apulainen alkoi vihasesti kirjoittaa jotakin muistiin. Herrat valamiehet ovat tilaisuudessa tarkastamaan todiste-esineitä, sanoi puheenjohtaja.
Ensimäinen kaikista on kuitenkin Sihteeri Judén, kieltämättä yksi meidän parhaita Suomalaisia, sekä tietopuolisesti että käytöllisesti» Mutta sitä paitsi katsoi Renvall, että sellaista työtä, kuin kyseessä oleva, oli mahdoton jakaa kahden tai useamman tehtäväksi.
Sihteeri otti esille paperin ja taas korisevine r ja l kirjaimineen alkoi haluttomalla äänellä lukea. Oho, olipa siinä miehessä kokoa, sanoi huolissaan kauppias Nehljudofin korvaan. J. n. e., j. n. e.
Sihteeri alkoi kysellä ja tiuskia ja, kun ei päässyt muka millään puheilla Tyrväntäisen asiasta perille, oli vihdoin suutuksissaan ajavinaan ulos. Vasta ovessa kysyi nimeä. Tyrväntäinen antoi nyt neuvotun merkin, koskettaen toisella kädellä niskaansa ja toisella kantapäätänsä. Silloin sihteeri rykäsi, meni pöydän ääreen ja paiskasi auki suuren kirjan.
"No", sanoi hän nyt, "joko se on valmis, Meneval? Meillä on muutakin tehtävää." Sihteeri kääntyi puolittain tuolillaan, ja hänen kasvoillaan näkyi vielä suurempi tuska kuin ennen. "Anteeksi, sire..." sammalsi hän. "No mikä nyt?" "Anteeksi, sire, minä en oikein saa selvää, mitä te olette kirjoittanut." "Mitä? Näettehän, mistä siinä on kysymys."
NEITI. Vai niin, mutta kuulihan sihteeri että hän lupasi antaa minulle tuon paketin heti postin tultua? Eikö totta, kuulihan sihteeri sen ? NEITI. Niin, että jos hän rupeisi kronglaamaan, eikä tahtoisikaan sitä antaa, niin te voitte muistuttaa häntä tuosta hänen lupauksestaan ja puhua minun puolestani. KIRJURI. Mitä minä NEITI. Ei, vastatkaa nyt!
Herra sihteeri, kirjoittakaa: Sen johdosta, että läsnäolevat musici ovat pahoin rääkänneet talonpoika Swartin ruumiin takaosia, saattaneet hänet housunkannattimien puutteeseen ja loukanneet häntä iskuin ja lyönnein; katsoen myös siihen, että he, ratsastuttamalla talonpoika Wittiä bassoviulussa ovat halaisseet hänet melkein kahtia ja tunnustaneet itsensä siihen syypäiksi, tuomitaan mainitut musici maksamaan korvausta kaikkiaan 50 taaleria se on, jos heillä on varoja.
Ohoo, minä olen ollut monessa 'seikkailussa, uskonette, herrat!" "Sitä en minä ainakaan pidä uskomattomana asiana," virkkoi sihteeri Lundberg vähän närkästyen, "olethan, veljyeni, soturi, ja sellaisilla aina otaksumme olevan seikkailuksista rikkaan elämän. Mutta kuinkas sen runouden laita oli?"
Komisarius, vaanjunkkari ja sihteeri, jotka kaikki olivat totiukkoja palasivat jälleen siihen huoneesen, josta olivat lähteneet. "Onpa tuo maisteri aika veitikka värsyjä sepittämään," sanoi komisarius, "tuskinpa olisin sitä hänestä uskonut." "Niin, onhan hän oppinut mies," arveli vaanjunkkari; "mutta olenpa minäkin aikoinani värsyjä sepitellyt.