Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Hänestä näytti usein, että Antero katseli häntä surkutellen ja säälien, niinkuin olisi ajatellut: voi sinuakin! Vai eikö hän hänestä ehkä senkään vertaa välitä? Kerran oli hän istunut Helanderin Marian kanssa samassa penkissä.
Rupesin tässä kerran utelemaan onnettomuutta, jossa mieheltä meni sääret, mutta sen enempää en siitä saanut tietää kuin että »rautatiellä kerran». Toisen kerran yritin tiedustella siitä tytöstä, milloin oli syntynyt ja missä, mutta siitä en saanut senkään vertaa. Rouva vilkaisi tuossa paikassa pihalle ja kiepsautti puheen toisaalle ketterästi, kuin olisi pyöräyttänyt padan tulelta pois.
Tämän lemmetön kasvatuskeino olikin pakoittanut hänen neljäntoista-vuotisena salaa jättämään kotinsa ja rupeemaan merimieheksi Länsi-Indiaan lähtevälle laivalle. Kauvan aikaa viipyi hän poissa, maat manteret hän kulki, eipä hänen isänsä huolinut senkään vertaa hänestä, että hän olisi viitsinyt tiedustella hänen vaiheitansa.
Sanotaan että syntyy paljon enemmän naisia kuin miehiä; mutta ei tämä tapahdu sentähden, että teillä olisi pitempi rivi, joiden joukosta saisitte valikoida, eipä senkään tähden, että kukin leskimies saisi oitis täyttää vajavaisuuden, ei, vaan sen tarkoituksena on, että joillakuilla naisilla pitää oleman vaikutus-piiri muuallakin maailmassa, kuin koti-lieden ympärillä.
Mutta Hanna von Falckin täytyi tietysti olla jotakin aivan erikoisempaa kuin kaikki muut. Hänen miehensä ei sopinut »alistua» edes senkään vertaa kuin jonkun »von sen» tai »von sen» ja lähteä heidän kanssaan Ruotsiin. Hänen täytyi Vjatkaan! Se oli uljaampaa, komeampaa.
Jos olisimme koettaneetkin, ei hän olisi meitä kuullut. HANNA. Emmehän koettaneetkaan. Pikemmin päinvastoin. Lausuimmehan usein, ettei oikeastaan kenenkään pitänyt alistua edes senkään vertaa, että käytti hyväkseen heidän myöntämäänsä oikeutta lähteä maasta. AILI. Niinkuin ennen. Joskin mutta itse hän sen kuitenkin ratkaisi. HANNA. Niin, kyllä, tavallaan.
Nyt se laskee mäen päältä, tuossa tuokiossa on täällä ... pim pom pim pom! pim peli ... pim peli...! ... nyt se tulee omansa ottamaan ... ei ennätä mitään sovittaa ... ei saada anteeksi edes akaltaan ... se kyllä antaisi, jos ennättäisi pyytää ... vaan ei ehtisi senkään kanssa kaikkia selvittää ... voi, voi, kun edes kaatuisi käänteen vierussa!
Ei sitä tiedä ... ei tiedä... Siihen se puhe jäi. Silloin oli iltapuoli. Illalla lähti Nelma Helsinkiin... Pyysi rahaa ja sai. Sanoi menevänsä Mimmin luokse. Mutta sinä iltana ei hän tullutkaan takaisin. Eikä seuraavana aamuna. Eikä senkään päivän iltana. Ensin suunnitteli epäluuloinen ja kiivas rampa, että kun Nelma palaisi, ei hän tosiaan päästäisi häntä sisään.
Ei vaan antaa Jumalan antimien mennä mereen pitämättä niitä senkään arvoisina, että ojentaisi kätensä niitä ottamaan, se sopii aa-vuonolaiselle, se!.. Ensin viettää joulua ja sitten, kuin ovat saaneet oluttynnörin loppuun, on heidän sovelias aikansa, niin!... Vaan nyt tulevat ehkä sillit ensin eivätkä ollenkaan odota! Oikein, kyllä minä opetan heitä!
Hovilan polulle päin hän katosi". "Hän tulee nyt todistamaan ensi käräjissä". "Ei hän tiedä enempää kuin minäkään, eikä edes senkään vertaa, olkaa te taas siitä huoleti ei hän sulhastaan vapauta, hah!" "Ei; ja muuten olkoon miten hyvänsä, vaan kyllä minä hänestä hänen tietonsa herutan. Nähdäänhän!" Kokka veti esille paperossi-kotelonsa, otti paperossin ja tarjosi myös Hovilaiselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät