Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Syömästä päästyään vieraat talon miesten kanssa puhelivat vielä kauan, mutta kun pöydällä olevat puujaloissaan seisovat kotitekoiset kynttilät rupesivat käymään mataloiksi, niin emäntä otti niistä yhden käteensä, meni se kädessään suuren herran luokse ja sanoi: »Jos herra olisi hyvä ja lähtisi tuonne sisähuoneen tapaiseen nukkumaan.»
Laakso on kapenemistaan kaventunut, vuoren seinät käyneet jyrkemmiksi, mäen huiput lumisemmiksi, ne ovat kupeelta kiertyneet eteen ja seisovat seinänä vastassa, muodostaen umpipohjukan. Ollaan siinä, mihin on pyritty, etsimässämme tyrolilaisessa vuorilaaksokylässä, Mayrhofenissa.
Eivät ne kuitenkaan toistensa latvoilla kasva, vaikka siltä melkein näyttää, kun ne tuossa seisovat jyrkänteessä toistensa päällä. Oletko veden kirkkauden pettämänä tahtonut poimia kiiltävän valkeita kiviä ja simpukoita järven pohjasta, jossa ne monen kyynärän syvyydellä vedenpinnan alla kiiluvat? Kannaksen keskikohdan vaiheilla seisoo koivu.
Minä sanon sinulle, Peter Simon Halket, että juuri tällä kohdalla, jossa nyt seisomme, on kerran kohoava temppeli. Ihmiset eivät kokoonnu siihen palvelemaan sitä, joka eroittaa, vaan he seisovat vieretysten, valkoiset ja mustat, vieraat ja maan asukkaat, ja se paikka on oleva pyhä, sillä ihmiset tulevat sanomaan: Emmekö me ole veljiä ja yhden Isän lapsia?" Peter Halket katsoi ylös ääneti.
Kyllä hän on Riston näköinen, mutta Risto ei osannut itkeä... Ja tuo muutenkin käyttäytyy niinkuin muut ihmiset. Katsos, nyt paiskaa hän Pentille kättä, sanoi Leena. Vaan Risto se on sittenkin, intti Sanna on se... Lähinnä seisovat kuulivat heidän keskustelunsa. Sanat: Risto, Risto on tullut, kulkivat miehestä mieheen, ja kaikki tunkeutuivat hänen ja Pentin ympärille.
Tiina oli siinä. Näytti todellakin siltä kuin eilispäivän kohtaukset uudistettaisiin. Oi eikö neiti tahtoisi tulla väentupaan. Kaikki, sekä miehet että naiset seisovat siinä yhdessä joukossa ja ovat hyvin tuskissaan, ja Pikku-Sören sanoo...! Ellen oli taas heti entisellään ja meni Tiinan edellä väen joukkoon. Sytyttäkää kynttilät! sanoi hän.
Syksyn puvussa on Harmaala. Lehdet puistossa kellastuvat, kukat ovat jo lakastuneet. Peltomies on niittänyt, mitä on kylvänyt, ja taasen kylvänyt, valmistaen uudelle vuodelle niittämistä. Puut eivät vielä ole hedelmiään antaneet; runsaine lahjoineen ne seisovat Harmaalan puutarhassa ja siitä näemme, ettei syksyn päivät vielä ole kauas ehtineet.
He ovat hyvällä päällä, virkeällä mielellä, molemmat papillisessa puvussa, ja Anterokin rientää nyt vetämään kauhtanan ylleen. Puhuvat puoleksi leikkiä, puoleksi totta. Helander pysähtyy silmälasejaan pyyhkien heidän eteensä. Siinä ne nyt seisovat pappeina molemmat ... kukas olisi uskonut? Ettäkö meistä pappeja tulisi?
Sillä juuri sinua tahdoin minä tavata, piispa Tuomas. TUOMAS: Sinä? Mitä tahdot minusta? LYYLI: Tuon sinulle terveisiä Hämeen Kiialasta. TUOMAS: Vaikene! LYYLI: Kah, miksi niin kalpea, piispa Tuomas? Etkö ollenkaan aio vastata terve tervehyttäjälle? LYYLI: Ole huoleti! He seisovat oven edessä. Mutta mikä sinun on? Sinähän horjut ja vapiset aivan? TUOMAS: Nainen! Jätä minut!
Hän ei näyttänyt ymmärtäneen sotamiehen sanoja. »Mitenkä te voitte?» kysyi Kaska edelleen. »Oletteko sairas vai onko säikäys vienyt teiltä ymmärryksen?» »En tiedä. Kaikki ajatukseni seisovat, mutta en minä ole kipeä. Mitä pitää minun tehdä? Onko tässä vaara tulossa? Sanokaa vain, sillä tänä yönä minä jaksan paljon.» »Menkää levolle, te olette työskennelleet yli voimienne.»
Päivän Sana
Muut Etsivät