Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Jos hän olisi ruma, virkkoi muuan lähellä seisova rokonarpinen työmies, niin hänestä kai ei olisi suurtakaan väliä, senkin räpättäjät! Herra Jumala, mahtaakohan kestää kauan, ennenkuin hänet vedetään ylös? kysyi muuan piparikakkuvasua kantava muori vieressään seisovalta mieheltä.
Seuraavana silmänräpäyksenä lepäsi rautakanki kiehuvana alasimella ja tuo sen vieressä seisova voimakas olento oli täydessä liikkeessä; väkevä käsivarsi vilkkaassa vaikutuksessa olevine jännitettyine lihaksinensa, heilutti kiireesti raskasta vasaraa, ja voimakas isku kerta toisensa perään kohtasi pehmeätä kankia, jotta säkeneet lentelivät siitä joka suunnalle.
"Hänen verta vuotava päänsä kolkutti kiviä vastaan, kun häntä tukasta laahattiin pitkin katua, ja hän olisi viskattu kaivoon, jos lähellä seisova jalomielinen nainen ei olisi lyönyt useampia noista viheliäsistä raukoista maahan." "Ja minä tunnustan, että yhtä mielelläni olisin paljastanut pääni tuolle naiselle kuin itse kuninkaalle.
Urut taukosivat, äänet vaikenivat, ja saarnatuolissa seisova kirkkoherra alkoi: "Mitä te teette vähimmälle, sen olette tehneet minulle! Näin sanoo Herra, ja tämä on juuri nyt myös toteutunut meidän kolkoissa paikkakunnissa..."
Kerran taas, kun tytöllä oli ollut valkoinen puku, jonka hän oli saanut linnan emännöitsijältä, oli Boleslav sivellyt kalkilla hänen kasvonsa ja kätensä ja käskenyt seisomaan liikahtamatta, jotta hän olisi olevinaan puistossa seisova kivikuva.
Pian kentiesi, sangen pian, olen minä seisova siunauksen-antajan istuimen edessä, ja silloin..." hän olisi puhunut vielä mutta, tunteittensa valloittamana, ei voinut; hän ojensi siunaten kätensä kansaa kohden ja vaipui syvään voimattomuuteen. Lääkäri pyysi kansaa menemään pois. Tuskallisesti katsahtaen meni se.
Päällikön kasvot sävähtivat punaisiksi, kun hän näki rahan; mutta hänen jonkun matkan päässä seisova poikansa kalpeni. Kaikkien katse tähtäsi noita kahta. Talonpojat heittivät tuimia silmäyksiä isään ja poikaan; heidän kätensä vavahtelivat. Silloin astui Heikki raha kädessä päällikön luo, ojensi sen hänelle ja katsoi häntä vakavasti silmiin. Toinen otti rahan, silmät maahan luotuina.
"Mikä sinun nimesi on?" kysyi vieras toiselta polvellansa olevalta lapselta. "Iikka, minä olen isän kaima." "Entäs sinun nimesi?" kysyi taas vieras toisella polvella istuvalta tyttöseltä. "Anni, äidin kaima." "Entäs tuon pojan nimi, joka lattialla seisoo?" kysyi taas vieras. "Minun nimeni on Kasperi", sanoi lattialla seisova poika ja katsoi vierasta silmiin.
Häntä värisytti, kun hän nyt kuuden vuoden kuluttua näki edessään ensimäisen elonmerkin miehestä, jota hänen oli kiittäminen omasta elämästään ja jota hän nyt oli tullut hautaamaan. Vielä muutamia minuutteja, ja hän oli seisova isänsä ruumiin ääressä. Mutta mistä hänet saattoi löytää? Missä hän lienee eläissään asunut?
Samassa hän huomasi aitan luona tulevan juosten taloon joukon entisiä tuttuja hämäläisiä. »Tuolla se Savon-karkuri on!» huusi eräs osottaen Keskitaloa. Keskitalo tahtoi juosta pakoon, mutta tunsi itsensä niin heikoksi, ettei voinut edes nousta istumaan. Joukko oli nyt aivan hänen edessään. »Aika kelmi sinä Keskitalo sentään olit!» sanoi etumaisena seisova mies halveksivasti. »Anna rahat pois!»
Päivän Sana
Muut Etsivät