Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
SELMA. Konrad, minä tunnustan kainoomatta: Kilian on mun lemmittyni. Tässä seisoimme koskas tulit. KILIAN. Jyristessä tuomion ukkosten, emmehän muistelekkan täällä juuri kaikkia sävyllisyyden sääntöjä. Onneamme uhkaa katastrof; ja sinä kohtasit meidän tässä. KONRAD. Rakastava pari? Ihanata! Mutta miksi tämä synkeys?
Varhaiset tähdet alkoivat loistaa meidän astuessamme ja, katsellen niitä, kiitimme Jumalaa, joka oli johdattanut meidät tähän rauhaan. Me seisoimme yhdessä samassa vanhan-aikaisessa akkunassa illalla kuun paistaessa; Agnes oli nostanut silmänsä ylös sitä kohden; minä seurasin hänen katsettansa.
Mutta sanohan, ystäväiseni, onko tuokin sinusta olevinaan jotain niin tärkeää. Kun me vietimme häitämme ja seisoimme papin edessä, tunsin vain vastenmielisyyttä ja inhoa koko tuota naurettavaa temppuilemista kohtaan. Toivoin silloin pääseväni rauhaan kaikilta kysymyksiltä ja saavani sinut vaimokseni ilman moisia mutkia.
Minä muistan, että kuulin kovan valitushuudon, että naiset pitivät kiinni hänestä ja että kaikki seisoimme sisällä huoneessa; minä, joku paperi kädessä, jonka Ham oli antanut minulle; Mr. "Lukekaat se, Sir", sanoi hän matalalla, vapisevalla äänellä. "Hitaasti, tehkäät hyvin. Minä en tiedä, pystynkö ymmärtämään".
Hän on vetänyt ja houkutellut meitä jo silloin, kuin sokeudessamme ja uppiniskaisuudessamme seisoimme häntä vastaan. Se on meidän ensimmäinen silmäyksemme hänen puoleensa, vaan ei hänen meidän puoleemme! Ja niin näyttävät ajan ja kuoleman rajat katoovan, sillä niitten pää-osana oli synti, ja synti on poisotettu.
Ja me olimme tiellä, suojattomina! Me seisoimme jäykkinä voimatta keksiä mitään keinoa, meille jäi vain yksi valinta: kaatua järjestykseen yli maantien kotikirkon veräjälle. Oi, te ette tiedä, miten kirveli sydäntä tuo »liian myöhään». Ja voi Anna sisko, että minun täytyy se sinulle kertoa! kirveli sydäntä toinenkin seikka, toinenkin näky.
Me seisoimme läähättäen hänen ympärillään, valmiina heittäytymään hänen kimpuunsa, jos hän osottaisi elonmerkkejä. Vaan hän pysyi liikkumatta, hän oli kuollut. Savary seisoi kuolonkalpeana nojaten pöytään ja painaen kädellä kylkeensä. Nuo jättiläisvahvat käsivarret eivät turhaan olleet syleilleet häntä. "Tuntuu aivan kuin karhu olisi minua pidellyt käpälissään", sanoi hän.
Siinä sanottiin: "Illalla, tuona kamalana hetkenä, jona seisoimme minulle ja sinullekin rakkaan kasvatusisäni ruumiin vieressä, huomasin, että sydämeni on minulle puhunut sinusta täyttä totta. Minusta onkin aina ollut, kuin olisi meillä joku oikeus toisiimme ja nyt tiedän niin olleenkin, sillä molempien sydämessä ovat samat tunteet toisiansa kohtaan vallinneet.
No, minä lennän ylös sängystä ja katson ulos ikkunasta, aivan niinkuin te teitte, herra pormestari, kun me seisoimme teidän talonne edustalle, ja nyt minä näin koko melskan". "No hyvä", sanoi pormestari, "mitä te sitte näitte? Puhukaat mitä tiedätte, ja tulkaamme nyt kerrankin itse asiaan". "Mitä minä näin? Minä näin koko salaliiton, koko kapinan!!"
Seisoimme siten, ja minä pitelin kädelläni hänen käsivarrestaan: Puhu nyt, sanoin minä. Ja hän lausui roolin sanat, hänen ruumiinsa vavistessa ja meidän seistessämme koko ajan olkapää olkapäätä vasten. Se meni mainiosti. Meillä oli vain "huuto" jälellä. Ihminen ei voinut oppia tätä huutoa. Lopuksi keksin keinon. Harjotussalissa oli suuri kaappi, taivas tiesi, kuinka se oli tullut sinne.
Päivän Sana
Muut Etsivät