Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
1700-sataluvun alussa seisoi pohjaiseen nousevan vuoren juurella puusta ja tiilistä rakennettu huone, joka, ehkä vähäinen ja halpaa rakennus-muotoa, kuitenkin oli hupaisen ja siistin näköinen.
Hikliini toimitti velkakirjan kuvernöörin, eikä kauan kulunut ennenkuin huutokauppa toimitettiin Ketolan talossa, myötiin puti puhtaaksi. Hikliini kuleksi silloin talossa, kuin ruhtinas, eikä näyttänyt olevan köyhä eikä kipeä. Paakka kuiskutteli Ketolan emännälle: "Eikö olisi ollut parempi ottaa mies, kuin menettää kaikki?" Kyynel silmin seisoi emäntä ja katseli taloutensa häviötä.
Hautalamppu, jonka öljy ei koskaan loppunut, levitti juhlallista valoa tässä maan-alaisessa palatsissa. Rautaisella pöydällä luolassa oli nuot tenhotut tamineet; keihäs seisoi pöytää vasten ja sen vierellä Arabialainen orit, täydessä sota-asussa, mutta liikkumattomana kuin kuvapatsas.
Naiset nuorissa, kalpeina ja äänettöminä kuin kuolemassa ja lapset katkerasti itkemässä heidän sivullansa!» Miihkali oli vahvaluontoinen mies, mutta nyt seisoi hän kalpeana ja äänikin kuului levottomalta, kun hän kysyi: »Luuletteko heidän vielä elävän?» »Kyllä he elävät, heidät säästetään vietäväksi orjuuteen Venäjälle, ell'emme me heitä pelasta.»
Heti seisoi Löfving miekka kädessään, valmiina antamaan sen pois, mutta siinä oli hän pakotettu purkamaan sydäntänsä, ja kylmällä tyyneydellä lausui hän lujasti ja katkerasti: Voi teitä päälliköitä ja kuninkaan miehiä! Te hajoitatte missä teidän pitäisi koota, tapatte sitä mitä pitäisi säilyttää, ja tallaatte sitä minkä pitäisi elää.
Hän tunsi sen hyvin. Orjakaan ei istunut orjainrahilla kuuntelemassa vapaitten miesten urotöitä. Hän seisoi tuolla alhaalla pauhaavan meren rannalla, kohotti kätensä pilviä kohden ja rukoili: Korkeat jumalat! Suokaa minullekin joku urotyö! Myrsky oli lakannut raivoamasta, synkkä meri vyöryi, kuohuen kuin säännöllinen juhlavirsi, rantapaasia vasten syysauringon kalpeassa hohteessa.
Kauemmaksi huoneen toiselle seinälle oli järjestetty paikkoja virka-arvoltaan ja yhteiskunnalliselta asemaltaan ylempiä henkilöitä varten. Toisella puolella seisoi nimismies ja muutamia alempia oikeudenpalvelijoita, ja vähän loitompana heistä, asianmukaisen matkan päässä, pyöveli.
Laiva oli kiinni, kirkkaasta, lasivehreästä vedestä kiilsivät piikivet ja raakunkuoret uurteiselta pohjalta, johon he ihan hiljaa ja varovasti olivat ajaneet kiinni. Kapteeni Charles seisoi kauan veteen katsoen, hänen muotonsa oli tullut veripunaiseksi.
»Poju!» huudahti nainen hämmästyneenä, kavahti ylös ja riensi kiireesti ovellepäin. »Mitäs poju nyt täällähän on vieraita ja pojulla on likainen esiliina...» »Poju vaan tulee!» vastasi pieni mies lapsen järkähtämättömällä päättäväisyydellä, astellen äitiään vastaan. Olavi katsoi lapseen kuin aaveeseen. Nainen seisoi kalpeana ja neuvottomana, pitäen poikaa kädestä.
Läksi nyt koje pyörimään ja nauratti Liisaa ja Katri nauroi ääneen ja piti huivinnurkkaa suullaan. Nauroi se aliupseerikin katsoessaan heitä. Vaan Kusti seisoi aliupseerin vieressä ja silmäili ja silmäili häntä. Lähestyi askeleen lähemmäksi ja silmäsi sitten aliupseeria päästä jalkoihin. Aina vähän ajan perästä lähestyi askeleen ja katseli, silmäsi tarkasti ja suu hymyssä.
Päivän Sana
Muut Etsivät