orjakaan

Päivitetty: 20. heinäkuuta 2026

Hän tunsi sen hyvin. Orjakaan ei istunut orjainrahilla kuuntelemassa vapaitten miesten urotöitä. Hän seisoi tuolla alhaalla pauhaavan meren rannalla, kohotti kätensä pilviä kohden ja rukoili: Korkeat jumalat! Suokaa minullekin joku urotyö! Myrsky oli lakannut raivoamasta, synkkä meri vyöryi, kuohuen kuin säännöllinen juhlavirsi, rantapaasia vasten syysauringon kalpeassa hohteessa.

Hanna Ongelin - Ennen ja nykyään 1: Kuvauksia naisen elämästä