Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ettäkö tyydyt minun tuumiini? huudahti hän iloisena seisoalleen hypäten. Tyydyn! sanoin minä. Kumpaankinko, siihen mökin ja siihen, että Liisa ? Kumpaankin. Ihanko todella tyydyt? Tyydynhän minä! Pitkittäkää vain, emäntä, mitä olette alkanut. Etkö ole puhunut Liisalle mitään? En ole, vaan saatattehan te...
Uhkaavana nousi hän seisoalleen ja kääntyen yleisöön virkkoi: »Minä tulen vielä kerran takasin, mutta voi teitä, jos tyttö ei silloin rahoja ota vastaan.» Sen sanottuaan läksi hän. Kauan katsoivat vieraat äänetönnä toisiinsa ja läksivät sitten pelokkaina kotiansa kohden astumaan. Mutta metsän vierustalla istui taasen susi pitkin kylätietä kulkevia tähystellen.
Mutta nyt tahdon tietää nimesi ja kotipaikkasi, että saan esittää sinut kauppaneuvokselle ynnä muille. Minun nimeni on Wily Mackvicker," lausui hän seisoalleen nousten, johon minäkin heti vastasin ilmoittaen nimeni ja kumartaen lisäsin olevani Suomesta O:n kaupungista.
Väittelytoimitus alkoi, niinkuin tavallista, latinalaisella rukouksella, ja sen perästä tuli ylisteleviä puheita piispalle ja varakanslerille, tuomiorovastille, rehtorille, professoreille ja kaikille kuulijoille, jotka silloin nousivat seisoalleen.
Vouti nousi seisoalleen ja koetti vakavasti kulkea puolilattiaan tulijaa vastaan. Mikä tuottaa minulle kunnian tällä tavattomalla tunnilla saada matalassa majassani sanoa tervetulleeksi korkea-arvoinen naapurini? Terve tuloa tupaani! Saan kunnian esittää toisilleen pastori Martinus Olain ja harvinaisen vieraani, hänen majesteettinsa kuninkaan vaatekammion vartijan, mestari Erik Pehrssonin.
Hän rupesi itkemään, polveusi ja koetti kiittää Luojaa, vaan ei hän sen enempää voinut ajatella ja sanoa kuin: "lapseni". Vihdoin hän hyppäsi seisoalleen, tarttui mustaan kissaan, joka uinaili pankolla, sulki sen syliinsä, pyöri ympäri kuin väkkärä, itki ja nauroi.
Jopa vihdoin otti Gunhilda hänen syliinsä ja likisti häntä rintaansa vasten; olipa ikäänkuin olisi hän etsinyt pelastusta häneltä. Bård istui katsellen tuota hymysuin, ylevänä kuin kuningas; nyt oli hän mielestään kyllin varma siitä, että hänen armaansa on paras tyttö mitä maa kantaa. Ja sangen iloisena nousi hän seisoalleen ja veti syvän, onnea uhkuvan henkäyksen.
Tuskin oli johtaja tämän sanonut, kun Aliina kohosi kiihkeänä, melkein tietämättään seisoalleen ja sanoi: On minulla. Kaikki katsahtivat kummastellen, se oli harvinaista. Maailmassa on paljon muutakin pahaa, kuin mitä tässä on mainittu, aloitti hän jotenkin rajusti ja jatkoi melkein huutamalla: Kuka teistä on mitannut maailman kurjuuden?
Nehljudofin teki mieli kaikille valamiehillekin ilmaista suhteensa eiliseen syytettyyn. »Oikeastaan, ajatteli hän, olisi eilen pitänyt istunnon aikana nousta seisoalleen ja julkisesti tunnustaa syyllisyytensä». Mutta kun hän yhdessä muiden valamiesten kanssa astui istuntosaliin, ja taas alkoivat nuo eiliset temput: taas »oikeus lähestyy», taas kolme kirjokaulaista lavalle, taas äänettömyys, taas valamiesten istuutuminen korkeakarmisille tuoleille, taas santarmit, pappi, niin silloin hän tunsi, että vaikka olisikin ollut menetteleminen näin, ei hän olisi eilenkään voinut rikkoa tätä juhlallisuutta.
Kuningas katseli terävästi hänen vuoteellensa lähestyvää sir Kennethiä, kun tämä hetkeksi notkisti polveaan, sitten nousi seisoalleen ja seisoi hänen edessään kunnioittavassa, vaan ei kuitenkaan orjallisessa tai nöyristyneessä asemassa, niinkuin upseerille päällikkönsä edessä sopi. "Nimesi", sanoi kuningas, "on Kenneth, Leopartin ritari Kenen kädestä olet ritariarvosi saanut?"
Päivän Sana
Muut Etsivät