Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Noo, kyllä se ikävä ohitse pian menee, kun ensin pääsee siunattuun alkuun. Tule tänne puutarhaan, että tulee vähän hauskempi!" Samassa soi kello kyökin seinässä. Se oli mamseli, joka soitti piikaansa. "Kello soipi ja minun täytyy mennä sisälle", sanoi Elsa ja poistui akkunasta. Hiljaa hiipien meni hän kamariin. Mamseli oli pistänyt avaimen oveen, että hän pääsi sänkykamariin.
Niitä ei saanut pois ajetuksi, sillä pimeässä ne piiloutuivat pieniin koloihin, joita oli huoneen seinässä. Vaikka kylä olikin köyhä ja sen rakennukset pahanpäiväisiä savimökkiä vaan, teki kaunis ympäristö sen kumminkin tavallaan miellyttäväksi. Lähellä kylää kasvoi tiheä metsikkö, jonka lehtipuiden suloisessa siimeksessä lähteet pulppuelivat ja purot lirisivät.
Lasi oli silloin mahdottoman kallis, sillä sitä täytyi tuoda Pyömistä saakka. Yksi ainoa ikkuna oli avattava, muut olivat pieliin naulatut, mutta tuulta tuntui sittekin salissa. Salin kolmannessa seinässä oli kaksi ovea, ne olivat tammipuusta, paksut, möhkeät ja suurella rivalla varustetut.
Oli vähäinen sanasota hänen ja Steerforth'in välillä jostakin nopan-heitosta lautapelissä jolloin hän mielestäni tuokioksi perin vimmastui; ja silloin näin, että se astui esiin niinkuin tuo vanha kirjoitus seinässä. Se ei kummastuttanut minua, kun näin, että Mrs. Steerforth helli poikaansa. Tuntui siltä kuin hänen olisi ollut mahdoton puhua taikka ajatella mitään muuta.
Minun täytyy puhutella neuvonantajatani laki-asioissa ja saada häntä liikkeelle ennenkuin panen levolle tänä iltana." Samassa meni hän seinässä olevan puhe-torven luoksi ja huusi sen läpitse alas konttoriin. "Jättäkää minut nyt, rouva Goldstraw, hetkeksi", sanoi hän. "myöhemmin päivällä olen paremmin tilaisuudessa puhua teidän kanssanne.
Toinen huone, ilman mitään huonekaluja, oli melkein täynnänsä erinomaisesti hoidettuja ja harvinaisia ruukkukasveja, enimmäkseen palmuja. Silminnähtävästi olivat nämä ylähuoneet Gabrielin erikoisosastoa. Kun Henrik riisuutui ja meni vuoteeseensa, huomasi hän seinässä juuri yläpuolellaan revolverin. Hän otti sen naulasta, tarkasteli sitä ja aukasi: se oli kuudella patruunalla ladattu.
Anna sen vaan olla siinä. Eikö se yhtähyvin voi olla jossain laatikossa? Ei. Minä en osaa selittää sinulle, mutta sen pitää olla seinässä, missä sen aina näen. No mitä tuo nyt on! Näetkös, jos minä kerran voin tappaa itseäni milloin tahdon, mutta en kuitenkaan tapa, niin tietysti elän vaan siksi, että eläisin jotenkin erikoisesti. Henrik katsoi häntä pitkään ja uteliaasti.
Sitten hän kosketti marmoripaneelista ulkonevaa hopeakotkaa ulkona eteisen seinässä löi kuparinen vasama hopeakilpeen, jota kukistettu titaani piteli. Orja tuli sisään. "Anna sanansaattajan peseytyä kylpylaitoksessani, anna hänelle ruokaa ja viiniä, kultasolidi ja tämä kirje. Huomenna auringon noustessa hän palaa se mukanaan Napoliin." SEITSEM
Hän seisahtui ovelle ja kysyi hyvää huomenta lausuttuaan: »Mitä kello on?» Emäntä, joka tuvassa askaroitsi, katsoi seinässä olevaan kelloon, vastaten: »Kelloko? Viisihän se on. Mitäpä sinä tyttö riepu näin aikaiselta liikkeellä olet?»
Viulu-Mikko katsoi viuluansa, joka seinässä riippui, ja sanoi: "Tuossa on viuluni kauan saanut levätä, mutta tämän päivän kunniaksi otetaan se alas" ja Mikko rupesi soittamaan kaikellaisia kansan-lauluja. Nain kului ilta pian loppuun Niittymäessä, ja vieraat läksivät pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät