Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Hän liikuskelee kamarissaan, kävelee ... horjahtelee, löytää tasapainonsa... Hypistelee jotakin kosteudesta ruostunutta rautanaulaa, jonka huomaa seinässä... Kuuntelee ääniä: naisten riitelyä ... ovet paukahtelevat jossakin huvilan toisessa päässä ... ja tuo yksi pienokainen itkee alituiseen. Menisikö hän kivimies Bergmanin tai peltiseppä Savolaisen murjuun?
Tarkastaja-koira määrää, että joku vaarallinen halkeama rakennuksen seinässä huolellisesti kalkitaan ja menee tiehensä. Seuraavana päivänä tuo vanha rakennus-raiska raukee ja rutaisee perheen hengettömäksi. Muista yöllisiä tulipaloja. Minun luullakseni Roma joku päivä kokonaan menee tuhaksi. Minua kummastuttaa, että se on niin kauan säilynyt.
Mutta, sanoi kreivitär vähän levottomana tänne, tähän etäiseen maaseutuun kuninkaan katseet eivät tunge. Kuka olisi ilmoittanut hänelle...? Kuka! huudahti kreivi vähän kiivastuen. Yksinvalta on aina epäluuloinen; sillä on silmä joka pensaassa ja korva joka seinässä.
Nuori neito ei moittinut häntä siitä kenties hän ei ennättänytkään sitä tehdä; sillä Crévecoeur ja Crawford, jotka seinässä olevasta reiästä olivat katselleet, kenties myös kuunnelleet kaikkea, riensivät nyt sisään, edellinen vihan vimmassa, jälkimäinen nauraen ja pidätellen kreiviä.
Kadut täällä ovat kuin kaupungissa, mutta talot ovat kuin huviloita tai herraskartanoita maalla. Ne ovat ryhmittyneet kirkonkyläksi tuomiokirkon ympärille, jonka valkoinen torni hohtaa jo kauas tulevan silmään. Se on ollut tuo Herran huone aikoinaan, entisinä vainovuosina, vihollisten hevostallinakin, mutta jälet siitä sen seinässä vain kasvattavat hartautta kansan mielessä.
"Tuossa se on!" sanoi hän hymyillen ja osoitti naulanpäätettä seinässä. Rejer koetti turhaan saada nuoraa kiinni... Taas olivat kaikki nuo vaatteet maassa. "Ei neitiseni! solmu, joka tähän sopii, on minun taitoni ulkopuolella!" "Sitten minä ehkä opetan teille uutta. Minä teen sen näin!"
Seinään päin hän istui ja siinä oli rako seinässä, josta näki metsään ja josta tuuli silmiin. Siinä katsellessa jäähtyi hänen mielensä vähäisen. Itkun välistä vilahti yht'äkkiä mieleen, mitä hän oli tornista nähnyt, nyyhkiminen taukosi, ja henkeään pidätellen hän sitä muisteli. Mutta sitten taas ne pilkalliset katseet ja tyttöjen pidätetty nauru ... ja itku voitti uudelleen vallan.
Ah, autuus on siinä ajatuksessa, että voisin astua helvettiin, ollakseni hänen tuskainsa todistajana!" Nämä viimeiset sanat olivat tuskin lähteneet Appellonan huulilta, kun seinässä oleva salaovi äkkiä avautui ja abbotti syöksi sisälle. "Mitä!" huusi hän hirvittävällä äänellä. "Niimpä olikin minun arveluni totta. Sinä olet pettänyt minut ja tahdot murhata minut, sinä hävytön.
Hän juoksi niin kepeästi kuin vuohi kiveltä toiselle syvyyksien ja halkeemien yli, hän riippui kuin kärpänen kiinni vuoren seinässä, painoi polviansa kiveä vasten, tarttui sitten käsin kiinni, riippui ilmassa, nostaen itseänsä ylös, mutta sitten heitti nopeasti toisen jalkansa ylös ja kalliokielellä hän oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät