Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Se oli paha sattumus, jota en ensinkään olisi halunnut juuri kaikkein pyhimmän hartauteni hetkellä. Sillä heti kun olin hänen nähnyt, muistui mieleeni hänen tulonsa pienennystäni katselemaan eikä se muisto ollut laisinkaan terveellinen. Se synnytti minussa jonkunlaista vihaa häntä kohtaan.
Suntion sana, "rakas piispa" pyyhkäsi piispan mieltä somasti ja samalla hieman oudosti, kun muisti, että viimekerralla käydessään hän ei tiennyt sellaista ansainneensa. Senpätähden ottikin nyt piispa suntion käden kahteen käteensä ja puristi sitä kauvan, samalla kun lausui: "Oi, että olette vielä elossa. Oi mikä sattumus, että saan teitä nähdä, olen niin usein teitä muistanut.
Kun ei isäntä minua minnekään ohjannut, aloin suunnata askeleeni kotiin päin. Ja liekö siihen syynä ollut sattumus vai minun hevosaistini, jota Jumala ihmisille ei ole antanutkaan, minä löysin tien maantielle ja nyt sitä alettiin kulkea tömistää minun kotiani kohden. Osan matkasta kulin ihan omin päin, mutta kun aloin kotiani lähestyä, heräsi isäntäni hän oli, näetten, nukkunut.
Paha sattumus saattoi tänne toisen noista nuorista tytöistä, jotka hän oli nähnyt huvihuoneessa; tummempi heistä seurasi isäänsä sisälle, silloin se ei siis sopinut "... tullut ylhäältä vuorilta", hän jatkoi. "Te ymmärrätte, ettei sitä voi silloin esiintyä niinkuin pitäisi"... Viimeinen sanottiin sujuvasti kiireisellä tavalla. Kapteeni ei ensi hetkessä näyttänyt juuri mieltyneeltä.
Ei minulla oikeastaan ole ollut sen suurempaa synnynnäistä kutsumusta sanomalehtimieheksi kuin niin monella muullakaan, jotka ovat sille alalle antautuneet. Sattumus se on, joka on luonut sanomalehtimiehemme.
Voisinhan sanoa: hoitakoon Sofia asian, kun hän lupasi pitää huolta siitä, että nuoret toisiinsa mieltyvät; vaan vähäinen lohdutus siitä olisi. En siis ensi aluksi tiedä muuta kuin jättää asiain meno sikseen; ehkä joku sattumus voisi muutoksen aikaan saada". "Sitä sattumusta ei taida tulla", virkkoi huo'aten Helena. "Ei se ole mahdotonta", virkkoi Esa painavasti.
Kesä 1827, sen perästä kun Atheenan Akropoliskin oli antautunut, näytti tuowan Kreikan nuorelle wapaudelle wiimeisen surman=iskun. Luultawasti kuuluu tähän aikaan tämä juttu. Kreikkalaisten ratsuwäki oli eräässä kahakassa joutunut tappiolle ja hajalleen; jokainen pyrki pakoon mitä teitä sattumus häntä johdatti menemään. Myhrberg, näin ypö=yksinään ratsastaessaan, joutui suuren suon reunalle.
Mutta Maija oli myös huomannut Matin ja oitis juoksahti hän ulos ja otti Matin kiinni. "Näkeepä joskus elävän silmät, vaan ei kuolleen koskaan", sanoi Maija iloisesti tervehtien Mattia. "Joskus se sattumus laittaa niinkin, että saa tavata vanhoja tuttaviaan", sanoi Matti jurosti. "Etkö voi suoda minulle hetkistä ajastasi, että saisin sinun kanssasi vähän puhella?
"Oi kyllä hän on tarpeeksi vanha", vastasi Tore, "ja jos hän ei huoli minusta, niin tämä oli vaan sattumus. Hänen isänsä pyysi minua pitämään huolta hänestä ja minä arvelin että voisin sitä parahiten tehdä tällä lailla; sillä arvattavasti hän ei tahdo lähteä nyt enää". "Niin, voithan sinä kysyä häneltä huomenna", sanoi äiti. "Noo, siihen on kyllä aikaa.
Hän tahtoi Parisin julkisissa pelihuoneissa temmata aarteen hurmoittuneelta onnettarelta. Sattumus vapautti hänet puuhista. Moskovassa oli muodostunut seura rikkaista pelureista, kuuluisan Tshekalinskin johdolla, joka oli kuluttanut ikänsä korttien ääressä ja voittanut miljooneja vekseleissä, hävittäen puhdasta rahaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät