Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Taaskin lapsi, taaskin enemmän rikkautta ja valtaa, uutta voimaa maailmaan, uusi sarka kynnetty huomista varten. Hedelmällisyyden suuri ja hyvä työ levisi yhä, kiitos siitä maalle ja naiselle, voittaen kuoleman, luoden elinehtoja jokaiselle uudelle lapselle, taistellen, tehden työtä, yhä synnyttäen enemmän elämää ja enemmän toivoa. Oli kulunut kaksi vuotta.
Vaan kun illan varjo pellon peitti, Yksi sarka vaan ol' kyntämättä.
»Kyllä!» huusivat iloisesti kaikki, ainoastaan Mikki ja Lyyli kuuntelivat surumielin näitä ukon viimeiseksi sanottuja sanoja. Mutta kauan he eivät näitä muistaa joutaneet, sillä ukko lisäsi vielä: »Tuo yksi sarka on toisia paljon pitempi. Paraat leikkaajat menkööt sille, ja muut noille toisille saroille. Mikki, sinä saat yhdeksi mennä, äläkä jää muitten jälkeen.
Mut mistä syystä käydäksein On tullut kruunun sarka, Vaikk' ijän pitkän työtä tein Raskaasti vanha parka? Mä vanhemmilta jaloilta Sain tavarat ja talon; Vaan multa, kuin niin monelta, Vei pahuus sielun valon. En ymmärtänyt ollenkaan, Ett' antais rahaa multa; Mä luulin lumoomalla vaan Saavani kyllin kultaa. Rikastuvathan useat Vaan viinaa polttamalla, Kokoavat rahat runsahat Vain kapakoitsemalla.
Sotatorvi pauhaa ja soi, sotatorvi pauhaa ja soi! Jäljelle jäävät seisoivat kuunnellen ja katsoivat lähtevien jälkeen; mutta ennenkuin laulun viimeiset säveleet ehtivät kuolla etäisyyteen, huudahti Iikka äkisti: »Voi, voi, sarka!» ja läksi juoksemaan, minkä jaksoi, sotilasten jäljestä. Lybeckerin päämaja.
Taaskin lapsi, taaskin enemmän rikkautta ja valtaa, uutta voimaa maailmalle, uusi sarka kylvetty tulevaisuutta varten. Hedelmällisyyden suuri ja hyvä työ levisi yhä maan ja naisen kautta, voittaen kuoleman voimat, loi uusia elinehtoja jokaiselle uudelle lapselle taistelun ja työn avulla ja synnytti alituisesti enemmän elämää ja toivoa. Kului taaskin kaksi vuotta.
Saavuttiin vihdoin "ylitteelle", se on toiselle puolen järveä, jossa oli osa niemeläisten peltoja ja niittyjä; jopa vihdoin valtamaantiellekin. Siinä sitä oli leveä, aurattu kruunun sarka, joka vei kehuttuja "tolppia" kohden. Pakistessa siinä kaikellaisia virkkoi Pujoniemi: Eivätkö ne tolpat jo kohta tule? Ei, vastasi Laasmanni, paikallaan ne aina ovat olleet.
Hän juoksi pojan luo, sieppasi sarkapakan häneltä ja sanoi pahoitellen: »No, suuri Jumala, taivaan Herra! Kangas! Tämähän on Marttilan sarka! Mistä sinä sen sait? Sinä otit sen!» tiuskasi hän äkäisemmin, pudotti saran maahan ja alkoi huimia poikaa molemmilla nyrkeillään.
Tullaanhan sitä aikaan kotikutoisella sarallakin, mutta ei talonpoikainen sarka siltä ole saman veroista kuin herrasväeltä kerjätyt vanhat vaatteet, koreat ja kuosikkaat, vaikka vähin kuluneet. Mitä ruumiinrakennukseen tulee, on jo luurangossa eroavaisuuksia.
Lähdemme liikkeelle istuttuamme siinä melkein mitään virkkamatta kuplailevan, mustavetisen suvannon partaalla. Ja muutaman askeleen otettuamme olemme jo rajalla. Ei se ainakaan tältä kohdalta ole vielä umpeen mennyt. Se on vasta aukaistu, on laaja kuin pellon sarka ja näyttää olevan pitkäkin, niin että on sitä ilo silmäillä. Astumme sen yli ja olemme tulleet Suomesta Venäjän puolelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät