Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Eksköld kuului tähän seuraan. Kun Hart iltamyöhällä läksi, ei hän voinut olla sanomatta Annalle: "Kuinka hyvä te olette ollut minulle, Anna neiti." Anna hymyili. "Tulettehan kohta takaisin, eikö niin?" "Tietysti. Pelkään ettette enää pääse minusta. Minä olen hirveä takkiainen. Eksköld on kyllä saanut kokea sitä." Anna nauroi iloisesti ja vakuutti kestävänsä. "Hyvästi Anna neiti!
Oitis ymmärsi Yrjö hänen asiansa, kalpeni, pukeutui ja seurasi häntä, sanaakaan sanomatta. Vähäinen valkea pilkotti Antin ikkunasta, ja valoa kohden kulkivat he, sillä lumessa ei ollut minkään näköistä polkua. Tultuaan etu-huoneesen, tunsi Yrjö oudon hajun löyhkäävän vastahansa. He menivät sisään.
"Korjaa sorkkasi täältä", huusi Lauri kielekkäälle eukolle vihasta vapisemalla äänellä, "tahi, Jumal auta, en tiedä mitä teen". "Mattilan on maa ja riihi!" arveli eukko itsepäisesti. Lauri seisoi kotvan aikaa sanaa sanomatta. Sitten rupesi hän työhön niin kiivaasti kuin olisi hän hengen hädässä ollut; jyvät pirisivät, akanat pölysivät hänen päänsä ympäri ja olet menivät mäsäksi hänen iskuistaan.
Hän sanoi heti ovesta sisään astuttuaan ikäänkuin peläten sen muuten jäävän sanomatta itkunsekaisena tyrskähdyksenä, että siitä nyt oli tehtävä joku selvä e eivät jaksa enää kestää. Ja kääntyi paikalla mennäkseen. »Huomenna», sanoi isä lyhyesti. »Mutta antakaa minun itse valita hetki.» Sitten he taas lukivat.
Mykkänä kuin hauta wyörytteli, nosteli, pälkki ja weisteli hän päiwäkaudet hirsiä, sanomatta luotuista sanaa, kun waan ei häneltä jotakin kysytty; silloinkin oli hänen wastauksensa waan lyhyt ja asiallinen.
"Se onkin hiukan vaikeampaa kuin osata pistää lanka neulansilmään", ajatteli everstiluutnantti, mutta jätti sen tietysti sanomatta ja lausui vaan: "Niin taitavaksi tulee vaan ahkeran harjoituksen kautta, johon teillä, herra vaatetusmestari, ei luultavasti ole ollut tilaisuutta. Ymmärrettävästi tulee siinä luonnollinen taipumuskin kysymykseen, mutta sitä en luule teiltä puuttuvan".
Sillä mitä en ajatuksissani tuntenut, sen tunnen nyt niinkuin jäisen kääreen pääni ympärillä: et sinä olisi ensin ohitseni mennyt, jos olisit minua rakastanut. Mutta paitsi rakkautta ei meillä ole mitään toisillemme sanottavaa. Ja niinpä me sanaakaan sanomatta annamme työnmenon taas erottaa meidät.
Juha ei ollut aikonut sen enempää, mutta ei kuitenkaan voinut olla sanomatta: Ei ole katsottu kesäkiireitä, kun on karhu milloin karjassa liikkunut. On nyt kuitenkin eri asia karhun ajo ja Karjalan Shemeikkain. Ja lehmästä on suurempi vahinko kuin ihmisestä? On vähemmästäkin Karjalaa käyty. Vaan tiesinhän jo tullessanikin, ettei Marja ole täällä lampaankaan arvoinen, saati lehmän.
Lennäppäs tuolla tavoin ihmisten päälle, sanomatta edes: pois tieltä! Jopas jotakin! ja meneppäs tirkistelemään heidän viittansa alle, nähdäksesi mitä siellä ei ole! Hän olisi varmaan antanut minulle anteeksi; hän olisi aivan varmaan antanut anteeksi, ellei päähäni olisi pälkähtänyt puhua tuosta kirotusta olkavyöstä, salaviittauksella tosin; niinpä kylläkin, kaunis salaviittaus!
Ei. Sanaakaan sanomatta, hitaasti hän menee heidän ohitsensa perälle. Hän tulee pöydän luo. Nähtyään laitokset hän vähän hymähtää, surullisesti nyykäyttäen päätänsä, ja ikäänkuin tahtoo heitä rupeamaan ruualle, mutta vaipuukin ajatuksiinsa. Hänen katseensa jää tuijottamaan tuikkivaan liekkiin, etusormellaan hän mietteissään naputtelee pöytään.
Päivän Sana
Muut Etsivät