Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Kullervo, Kalervon poika, hevoista piättelevi, suutansa sovittelevi, sanojansa säätelevi: "Tule korjahan, korea, maan valio, matkoihini!" Neiti vastahan sanovi, kautokenkä kalkuttavi: "Tuoni sulle korjahasi, Manalainen matkoihisi!" Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, iski virkkua vitsalla, helähytti helmivyöllä. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni.
Nouse, Aatami, nouse ja riennä virvoittavan veden tykö! Vakainen ja juhlallinen oli tätä lausuessaan koulumestari Sepeteus, ja ihmeissään, kuten profeetan ennustavaa ääntä, kuunteli hänen sanojansa vanha isä-Aatami sekä hänen vaimonsa.
Nyt hän katsahti mieheensä, mutta niin väsyneesti ja himmeästi, kuin ei hän lainkaan olisi ymmärtänyt hänen sanojansa. Pää vaipui jälleen, niinkuin omasta painostansa käsien varaan, ja syvä, tuskallinen huokaus kohosi rinnasta. Se väsynyt välinpitämättömyys lääkäriä vielä enemmin suututti. "Tästä hetkestä alkaen on meidän ystävyytemme lopussa, ymmärrätkö sen!" sanoi hän.
Lempeästi silitteli äiti poikansa suortuvia ja Jeriko kertoi, ett'ei "uusi äiti" koskaan hänen päätänsä silitellyt, mutta pyysi enkeli-äidin hänen sanojansa salassa pitämään. Luottavasti laski poika sitten kiharaisen päänsä enkeli-äidin pehmoiseen syliin ja katseli hartaasti niitä kauniita kuvia, joita se hänelle näytteli.
Helena tuskaili hyvän aikaa hänen menoansa, vaikkei voinut sanojansa ottaa takasin. Yksi sana veti häntä vastustamatta anarkistin puoleen: urotyötä minä vaadin! Siinä täytyy, täytyy olla jokin suuri totuus.
Ajatukseni ovat hauskat ja ne voivat väliin saattaa minua hämille, mutta ne eivät herätä minussa huolta." Kenelm lausui tämän hyvin lempeästi; ja hänen miettiväisten silmiensä hellempi hohde ja hänen tyynen hymyilynsä suloisempi loisto eivät hänen sanojansa vastustaneet. "Te ette vielä ole kertonut minulle missä olette kortteeria saanut," sanoi Mrs Braefield vähän jyrkästi.
Olihan hänellä kaikki mitä sydämensä taisi toivoa, ei hän edes unissansakaan taitanut kuvitella Kaarlea miellyttävämmäksi ja hempeämmäksi, kuin hän oli; ja kuitenkin, miksi toisinaan oli, niinkuin hän olisi vetäynyt takaisin, ettei hänen olisi tarvinnut jäähän koskea, kun hän kuuli muutamia hänen sanojansa.
Satoja kertoja olen tarttunut kynään, lähettääkseni sinulle hyvästi-jättöni; vaan joka kerta olen tuntenut itseni väliäkuin näkymättömältä kädeltä pidätetyksi; nyt vasta luulen itselläni olevan tarpeeksi voimaa tähän. Omalta isältäsi kuulin sinun olevasi kihlatun toiseen; minä en tahtonut uskoa hänen sanojansa.
Ja minä, minä otin hänet vastaan poikanani ainoastaan sentähden että sinä rukoilit minua; luulin parantavani vanhaa syntiä sentähden että hän oli erään miehen näköinen, jota vastaan olen suuresti rikkonut. Pakoitin itseäni uskomaan hänen sanojansa ja temppujansa, ett'en tekisi vääryyttä toista kertaa. Huomasin että sinä kaipasit seuraa, että minä olin liian vanha ja että hän oli sopiva mies.
"Ja kuningatarta!" huusi hän kovemmin, ja kun eukko ei huomannut hänen sanojansa, karjasi hän vieläkin ankarammasti: "Ja kuningatarta!" "Tuleeko kuningatar?" kysyivät nyt lähinnä seisovaiset. "Kuningatar tulee!" huusi joukko, koettaen, kaikin voimin nousta rapulle. Ahdinko lisääntyi joka silmänräpäys, huolimatta Gertrudin urhoollisesta vastustuksesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät