Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Enhän minä tiedä sitä tehneeni ... tehän sen sanoitte? Ehkä onkin sitten syy vain minussa ... ja minussahan se onkin... Mitenkä teissä? Siten vain, että minä en ole ymmärtänyt teitä niin hyvin kuin te ehkä minua. Ja koska olen sitä erityisistä syistä tänään tullut ajatelleeksi, niin voinhan sen sanoakin ... tai oikeastaan on vain eräs anteeksipyyntö, jonka katson velvollisuudekseni tehdä.
Voi, älkää naurako, sanoi hän kiihkeästi, muuten minä tänään sanon teille saman, minkä te sanoitte minulle eilen: "Miksi te nauratte?" ja lisäsi, oltuansa hetken vaiti: muistatteko, te puhuitte eilen siivistä? ... minulle on kasvanut siivet mutta ei ole minne lentäisin. Mitä sanottekaan, virkoin minä: onhan teille kaikki tiet avoinna. Asja katsoi suoraan ja terävästi silmiini.
Ja jos he olisivat kuinkakin riitaisia keskenänsä oppinsa erinkaltaisista kappaleista ja tavoista, ovat he siinä kumminkin yksimielisiä, että vihaavat kaikkea maallista oppia ja tieteellisyyttä?" "Sanoitte: lahko, mikä on lahko?"
Minä en voinut olla lisäämättä vähän pistäväisesti: "kaikissa kohden". "Niin oikein, Mister Copperfield", vastasi Uriah. "Kaikissa kohden. Ennen kaikkia Miss Agnes'in suhteen! Te ette itse muista kauniita lauseitanne, Master Copperfield; mutta minä muistan, kuinka kerta sanoitte, että jokaisen täytyi ihmetellä häntä ja kuinka minä kiitin teitä siitä!
Mutta tekoihin kumminkin luottanette? Krogstad. Mitä sillä tarkoitatte? Rouva Linde. Sanoitte olevanne kuin haaksirikkoon joutunut mies laivahylyllä. Krogstad. Sitäpä minulla oli syytä kyllä sanoa. Rouva Linde. Minä istun myös niinkuin haaksirikkoon joutunut vaimo laivahylyllä. Ei ketään, jota surisin, eikä ketään, josta huolta pitäisin. Krogstad. Itse sen olette valinneet. Rouva Linde.
"Ja sanoitte äsken itse, että Otto Franz voisi pysähtyä Hirschwinkeliin, silloin kai uusi omistajatarkin vuokraa maatilan?" Toinen kohotti olkapäitään katsahtaen tytön tuskallisesta odotuksesta jännitettyihin kasvoin. "En tiedä teidän täytyy sitä kysyä neiti Agnes Franzilta".
Wiimein selkeni hän, loi katseensa alas, käwi istumaan ja näkyi käsittäneen mitä ma sanoin. "Woi hywä wieras!" alkoi hän. "Elämäni onkin tosiaan ollut pelkää onnea ja autuutta, niinkuin sanoitte, siihen asti, johon kertomukseni loppui. Tuon osan elämästäni olenkin kertonut teille sen tähden että paremmin tuntisitte, paremmin käsittäisitte minun tilani.
"Te ette ole minulle tuntematon, sanoinhan sen jo heti laivassa!" sinä sanoit melkein kiivaasti, ollen leikillä suuttuvinasi ja sitten sille naurahtaen, hiukan hämilläsi. "Mitä te sanoitte?" "Ettekö enää muista?" "Tahtoisin kuulla sen vielä kerran."
Rauha on suurin onni, mitä maa voi toivoa, tahi, niinkuin äsken sanoitte, ainoa tila, jolloin asukasten hyötyä katsotaan, ja kuitenkin tahdotte antaa vähäiselle osalle näitä asukkaita, armeijalle, oikeuden toivoa, että tämä onnellinen tila pian loppuisi, ja kaikki sodan onnettomuudet tulisivat sijaan.
"Kysymys on ensin, laulatteko unisono." "Mitä? unissanne? Niinkö te sanoitte?" tiuskasi koskenkara. "Luulisinpa..." "
Päivän Sana
Muut Etsivät