Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ei, minä vallan hämmennyn. Missä minä olen? Ja mikä minä olen? Sanoitko sinä, Matlena, että rakastat minua? Että tahdot tulla minulle? Minulle? Ikuiseksi toveriksi? MATLENA. Niin, jos huolit. TOPRA-HEIKKI. Jos huolin? Siitäkö se vaan riippuu? Ei muusta? Sinä tulisit minulle, vaikka olen niin köyhä, ettei ole muuta kuin kaksi tyhjää kättä?
Ovathan he hyvässä turvassa äiti Svean lämpimässä, suojaavassa sylissä. ROUVA LINDH. Selin, toisella puolella huonetta, teepöydän ääressä. Eivät he kaikki ole siellä. LINDH Sanoitko jotakin? ROUVA LINDH. En juuri mitään. LINDH. Kunnia, maine, marttyyrikehä, samalla kun elävät niin hyvin kuin ennenkin Suomen kansan heille keräämillä varoilla. ROUVA LINDH. Käännähtäen.
Sanoitko sinulla olevan tulta? kysyy kapteeni äkkiä. Mutta ennenkuin Hinkki ehtii vastata kapteeni horjahtaa ja maahan vaipuen huutaa: Hinkki, Hinkki, tuo minulle konjakkia! Sen ymmärsi Hinkki hyvin, sillä hän oli nähnyt kapteenin olevan jostakin asiasta kahden vaiheella, ja tiesi, ettei semmoisissa tiloissa mikään niinkuin viina auta.
Sanoitko sinä: mene tiehesi, akka? Etkö sinä silloin luvannut rakastaa minua myötä- ja vastoinkäymisessä? Ja muistatko sinä papin sanoja?" Mutta kauppamiehen ajatukset lienevät liikkuneet muualla, koska hän ei vieläkään antanut minkäänlaista ääntä.
Vinitius vaikeni, ja he jatkoivat matkaansa. "Herra," virkkoi Chilon hetkisen perästä, "ilman minua et olisi löytänyt neittä. Jos nyt siis löydämme hänet, niin ethän unohda köyhää tietäjää?" "Sinä saat talon viinitarhoineen likellä Ameriolaa," vastasi Vinitius. "Kiitän sinua, Herkules! Sanoitko: viinitarhoineen?... Kiitän sinua! Oi, kiitän! Viinitarhoineen!"
"Ettekö saa?" toisti Vinitius kalveten. Soturi katseli häntä säälien ja vastasi: "Niin, emme saa. Caesar on kieltänyt. Vankilassa on paljon sairaita, ja ehkäpä he pelkäävät, että taudit leviäisivät kaupunkiin tervehtijöiden mukana." "Sanoitko, että kielto koskee vain tätä päivää?" "Puolipäivän aikaan on vartijain muutos."
Minä en voinut valehdella, sanoin, että hänet oli lähetetty. Sanoitko myöskin minne? Ei hän sitä kysynytkään.
Sanoitko, että neiti Löfberg on kaivannut minua? Niinpä lähden häntä nyt oikein liehakoimaan. Sitten mahtavat ihmisetkin rauhoittua. SYLVI. Viktor ! ALMA. Anna hänen mennä, Sylvi. Usko minua, se on parasta. SYLVI. Sydäntäni pakottaa niin hirmuisesti. Voi, jos saisin itkeä. Viskautua suulleni tuohon lattialle ja huutaa ja valittaa ja itkeä! ALMA. Rakas, pikku Sylvi, mitä se hyödyttäisi.
Oliko tuokin nähnyt ehkä, että hän jutteli kuolleen kanssa? Eivätkö hänen kätensäkin olleet jääkylmät? Ja eikö ollutkin ilmassa kalman ja käärinliinojen hajua? Kuoleman? hän toisti toisen kerran. Sanoitko, kuoleman? Niin sanoin, naurahti Muttila hiukan väkinäisesti. Sehän oli vain semmoinen sanantapa. En minä sillä mitään sen pahempaa tarkoittanut. Et pahempaa?
Hän on vankil Otanko minä nyt ryypyn ilman painiketta! lisäsi kivalteri, kääntyen viinurin puoleen; palanen makkaraa ja rinkilä... Kiirehdi! Sanoitko vankilassa? kysyi hämmästynyt laivuri.
Päivän Sana
Muut Etsivät