United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sano", lausui hän kääpiölle, "vaaditaanko läsnä-oloani kauvaksi aikaa?" "Kauvaksi aikaa!" vastasi Nectabanus epämääräisellä tavallaan; "mitä te ajalla tarkotatte? Minä en sitä näe en sitä tunne se on vain varjontapainen nimitys jakso hengenvetoja, jotka kellon lyönti yöllä määrää, ja päivällä tiimataulua kiertävä varjo.
Sano minulle, Johannes, sanoi vouti, joka luultavasti ei ollut aivan samaa mieltä maaseudun paimenelämästä kuin ylioppilas, riidelläänkö siellä akatemiassa vielä yhtä äkäisesti kuin ennen?
Ujon ja nöyrän maailma polkee jalkoihinsa. Hyvää päivää. Onko tämä se poika? TURKKA. Mikä sinä olet? KASURI. Tukkilainen. TURKKA. Mikä poika minä sitten sinulle olen. Sano isäntämieheksi! KASURI. Anteeksi, isäntä. TURKKA. Ei isäntä, vaan isäntämies! KASURI. Vai niin. Mutta oli menossa myllyyn hyväntuulinen äijä, joka neuvoi kysymään poikaa, että se tietää saako talossa asuntoa.
Sitten herra kääntyi hänen polvellaan istuvaan Mattiin ja sormellaan osoittaen juustoleipävatiin kysyi: Mitä ne nuo ovat? Ovatko ne syötäviä vai joulukuusen koristeitako? Sano nyt mitä ne ovat, ovatko ne todellakin vain joulukuusen koristeita?... Sano nyt, vai onko sinulta kieli pudonnut?
Tiedät siis että kauppahuoneellamme on ollut hyviä vuosia; tavallisesti kauppamies ei sitä mielellään sano, mutta meidän kesken voin sanoa: kauppahuoneellamme on ollut tavattoman hyviä vuosia.
Sano Lygia, miten tämä on mahdollista? En ole koskaan aavistanut, että saattaa löytyä tällaista onnea. Ennen luulin, että rakkaus synnytti tulta suoniin ja himoa, nyt vasta näen, että ihminen saattaa rakastaa jokaisella veripisarallaan, jokaisella hengenvedollaan ja kuitenkin tuntea niin suloista, rajatonta rauhaa, että luulisi unen ja kuoleman jo tulleen. Sellainen on minulle aivan uutta.
KERTTU: Muistatko sinä, millainen hän oli, kun hän seisoi puhujalavalla suuren kansajoukon keskellä, vartalo hiukan eteenpäin nojassa, silmät syvällä päässä? Sano, muistatko sinä hänet niin? ALLI: Muistan. KERTTU: Muistatko sinä hänen naurunsa ystävien parissa, hänen kirkkaan, leveän, syvän naurunsa, joka kuului läpi talon? ALLI: Muistan.
Luuletko niin, Porthos? vastasi muskettisoturi kolkosti hymyten, jonka hymyilyn d'Artagnan yksin ymmärsi. Minulle johtuu eräs seikka mieleeni, sanoi d'Artagnan. Sano se! kehoittivat muskettisoturit. Aseihin! huusi Grimaud. Nuoret miehet nousivat nopeasti ylös ja juoksivat muskettinsa luoksi.
Vieras on emon sialla, Vaimo vieras, kun Venakko, Ei sano emon sanoja, Käy ei äitin askelilla, Virkkoi vierahan sanoja, Käypi armon askelilla. Pienuuesta orpo. Piennä heitti minun isoni, Piennä isoni, piennä emoni.
Täytyikö sen niin päättyä! Sen, mikä alkoi molemminpuolisella vastarakkaudella. Minä en alussa tuntenut vastarakkautta. Mitä sinä tunsit kaikkein ensiksi minua kohtaan? Kammoa. Sen ymmärrän. Vaan miten sinut sittekin voitin? Sinä olit niin hurmaavan kaunis. Silläkö yksinään? Sano suoraan, Alfred. Silläkö vain? Ei yksistään sillä; vaan siinä oli sivussa muutakin. Minäpä aavistan mitä siinä oli!