Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Saattaisi tällöin johtua olettamaan, että ehkä tuo psyykillinen presenssiaika kokonaisuudessaan sisältyykin aina esiintyvien muistijälkikuvien olemassaoloon, että suksessio todellisuudessa ehkä aina onkin simultaanisuutta, senkautta näet, että aktuaalisen ärsytyksen aiheuttaman prosessin rinnalla tajunnassa aina on sen edellä käyneitten prosessien enemmän tai vähemmän vaimentuneet muistijälkikuvat; täten esim. se että lausuessani, t-äänteen sanassa »ort» samalla olen tietoinen sen edellä käyneistä o- ja r-äänteistä, merkitsi vain, että lausuessani t-äänteen samalla olen tietoinen vielä melkein aistimusvoimaisista, mutta jo kuitenkin vaimentumassa olevista o- ja r-äänteiden jälkeensä jättämistä muistijälkikuvista.
KATRI. Tiedän kyllä, lapseni, että nuorella vastanaineella rouvalla on muuta tekemistä, kuin vanhoja vanhempiaan ajatella. Niin on maailman mahti; vaimon on jättäminen isänsä ja äitinsä ja miehessänsä kiinni riippuminen, sanotaan sanassa... Mutta ajatteleehan kai Emma kumminkin jolloinkin meitä vanhoja, vai mitä, lapseni? EMMA. Aina, isäni, aina! Emmekö istuudu pöytään?
"Emme, se tulee niin kalliiksi", tuumiskeli mummo. "Ei se mitään maksa, istukaa vaan kärryihin." "Erinomaisen kohtelijaitahan te olettekin, kun aivan ilmaiseksi rupeatte kyyditsemään; ette suinkaan te ole Helsingin pitäjästä", sanoi mummo. "Kuinka niin", sanoi puhuteltu. "Tuossa sanassa on jokin piikki meidän pitäjäläisille. Helsinginpitäjästä me olemme.
Muista rikasta miestä ja Latsarusta... Mitä siitä, jos me nyt täällä lyhyen aikaa kärsimme, kun sitten pääsemme taivaalliseen iloon, jota ijankaikkisesti kestää. Mutta Kalle herra saa, silloin vuorostaan kärsiä helvetin loppumatonta tuskaa ja vaivaa... Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys, sanotaan sanassa... Yrjö herkesi nyyhkyttämästä ja kuunteli.
Rouva pestasi itselleen seuraavaksi vuodeksi kaksi piikaa, ja Elsan haki eräs toisen maisterin rouva itselleen toiseksi piiaksi. Niin muutti Elsa taas uuteen paikkaan. Nyt tuli hänelle palveluskumppaniksi iso ihminen, mutta ankara, kiukulla täytetty pohjalainen. Hänellä oli aina kirous toisessa suupielessä, ja joka toisessa sanassa.
Hän ei ollut ehtinyt lausua kaikkia tavuita tässä viimeisessä sanassa, ennenkuin sai suuttuneen everstiluutnantin kintaan vasten kasvojansa sekä seuraavan taisteluvaatimuksen: "Itse olette roisto, herra häväistyslaulujen tekijä! Tämän kintaan vaadin teiltä takaisin huomenna tahi minä päivänä hyvänsä, kun te olette hyvällä päällä. Nyt olette humalassa ettekä kykene kelvolliseen taisteluun".
Vieras, rehellinen mies meni nyt Liisan luo, antoi hänelle kättä ja sanoi: "Vaimo parka, pysy lujasti Jumalan sanassa ja muista, että hän on laupias."
Neljätoista vuotta sitten ei Kristus ollut täällä enemmän kuin nytkään, eikä hänen äänensä silloin kutsunut muuta kuin Jumalan pyhässä sanassa, mutta siinä ei puhuta tämän maailman valtakunnista, kaikkein vähimmin Suomen valtakunnasta.
Tuli pappeja ja piispojakin häntä tutkimaan, mutta vaikkeivät saaneetkaan häntä syyhyn siitä, että hän olisi väärää oppia saarnannut eikä niinkuin sanassa sanottiin, kielsivät he häntä puhumasta, luullen hänen sitä omaksi kunniakseen tekevän.
Nuoret olkaat vanhoille alamaiset, sanotaan sanassa, ja pitäkäät itseänne kiinteästi nöyryyteen. Mutta sinulle on tainnut mennä perinnöiksi isäsi ylpeyttä. Minä olen jo ennen käskenyt hänen ampua koiransa, jos tahtoo olla meidän leivässä. Mutta hän ei ole minua totellut. Elä sinä, lapsi kulta, vaan tule hänen kaltaisekseen!"
Päivän Sana
Muut Etsivät