Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025


Isäni teki lopun onnittelumellakasta naputtamalla pöytään nimisormuksellaan, siten pyytäen sananvuoroa. Rakkaat lapseni sanoi hän vuosi kuusikymmentä kuusi alkaa onnellisesti. Jo heti sen ensi hetkellä on yksi rakkaimmista toivomuksistani toteutunut.

Minä sanon teille, että uskon kyllä teillä olevan hätää ja puutetta, mutta teidän täytyy oppia tulemaan toimeen ilman kruunun apua, *teidän täytyy*. Minä tässä en voi jauhoiksi muuttua, ja kruunun avun täytyy riittää koko SuomelleHautalan Jannen rinta kohoili raskaasti, ja hän odotti maltitonna sananvuoroa.

Lienenkö saanutkaan, koska ei ole aikoihin näkynyt, ei kuulunut. Tullee pian. Meni juhlille toisiin kyliin. Ai, hänellä on äijä asioita ja äijä ystäviä, ei jouda kauan yhdessä kohden. Me sill'aikaa tänne. Emäntä lähetti. Sano kuka olet? Mistä olet? Miten sinut vei? Väkisinkö vei, vai mielelläsikö lähdit? Ei saanut Marja sananvuoroa, toistensa kilvalla kysyivät: Vai että semmoinen olet!

Ainon kasvot tulivat ikäänkuin vähän valoisemmiksi, hän tahtoi puhua, mutta ylioppilas ei antanut hänelle sananvuoroa. "Ja sitten teaaterissa voida unohtaa kaikki kirjatomu, talouden toimet ja jokapäiväiset huolensa ja tulla kotiin ikäänkuin jostain virvoittavasta, raittiista kylvystä." Aino sai uutta eloa, hänen silmänsä loistivat kun hän kuuli mainittavan kaikkia hänen rakkaita muistojaan.

Lihavan, verevän herran sijassa kuitenkin nyt istui laiska, mustaverinen herra, joka kuultuaan kanteen-alaisen rikoksen, ei sallinut hänelle mitään sananvuoroa, vaan soimasi häntä pahanpäiväisesti ja ilmoitti, että, jos pahempia tahtoi välttää, hänen nyt tulisi vasta aina huutaa: "Eläköön keisarin sotaväki! Eläköön keisarin säätämä perustuslaki! Eläköön yhtenäinen ja mahtava Itävalta!"

Silloin kohosi seisoalleen kuusikymmenvuotias hovioikeuden asessori Olavi Wallenius vihan puna arvokkaalla otsallaan, pyysi sananvuoroa ja lausui: Jo kauan on minusta näyttänyt kuin istuisin jaarittelevain ämmien parissa enkä älykkäiden tuomarien totisessa seurassa, joiden tulee tuomita Jumalan ja ihmisten lain mukaan järkeään ja omaatuntoaan noudattaen.

Toinen on sivaltanut hatun päästään, puristanut sen yhdeksi mytyksi käteensä, jota survoo ylös ja alas ja eteenpäin, niinkuin tekisi säännöllisiä voimisteluliikkeitä. Sähkökin näyttää ymmärtävän asemansa. Se tulee levottomaksi, aikoo sammua, syttyy taas ja tirskuu ja rätäjää. Vaivoin saavat seuraavat puhujat sananvuoroa.

Björnholt syöksyi nyrkissä käsin puheenjohtajan eteen, jokainen tahtoi sananvuoroa, mutta ei ketään kuultu paitse suutari Hansenia, joka huusi jyrisevällä bassollaan: 'Hitto vieköön, jos me tahdomme ketään, joka vastustaa Björnholtia ja uskontoa! Vihellettiin, tömisteltiin, sähistiin, huudettiin muutamat hyvähuudot tuskin kuuluivat melun läpi.

Ettekö osaa lukea sisältä?»... Hän ripittää häntä niinkuin kenraali pikenttiään ja aliupseeri seisoo smirnaassa ja koettaa turhaan saada sananvuoroa.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät