United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä se on Taneli, ihan Taneli! Ja Tanelihan se oli. Terveisiä kirkosta! sanoi Hetvi heti kun oli pihaan päästy. Kiitoksia terveisistä! vastasi emäntä. Mihin Samu jäi? Tohtori Hallstén kutsui hänet puheilleen sakastiin, selitti Taneli. Ori tuli levottomaksi eikä pysynyt paikoillaan, kun näki toisten hevosten kirkon luota lähtevän. Sentähden Samu käski minut ajamaan Hetvin kanssa kotiin.
Hetvi näyttää olevan tavallinen ihminen. Hetvi on äitiinsä; ei hän ylpeile rikkaudellaan. Sen konstin osaa hänen isänsä. Onhan rahalla arvonsa, tärkeä arvo onkin, mutta tuollainen kerskuminen ilettää. On arvo, mutta eihän toki rahoista riipu ihmisen elämä ja autuus. Ei riipu, ei riipu... Samu tuli tupaan. Hän seisahtui ikkunan eteen ja katseli ulos. No, mitä nyt mietit, Samu?
Mitä olisivat olleet telegrafit, telefonit ja muut tuon laatuiset laitokset minun keksintöni rinnalla: lasten leluja, hämähäkin seittejä vaan! Sano edes, velikulta, minkä koneen synnyn minä häiritsemiselläni tuhosin, tiedusti Samu. Eihän sillä vielä nimeä ollut mitä kesken-eräisen nimestä!
Ei tippaakaan! Mutta kiire meillä siellä sittenkin oli, sanoi Samu, ja katsos otsassani oli vielä kiireen merkit. Ampiaisen pistämät? Niin, ampiaisen pistämät, puuttui puheesen Vieremän Jussi, semmoisen jalattoman, harmaan ampiaisen, jota Mörskyn Marketta sanoi mustaksi madoksi. Lakkaa jo tuosta, kiusan kappale, karnuttamasta! räsähti Marketta.
Kun Samu tätä saneli, nosti Taneli arvokkaasti oikean kätensä ja piti sen etusormea otsaansa kohti, mutta yhtäkkiä hän levitti molemmat kätensä ja huudahti: Nyt se tipahti! Kaikki purskahtivat nauramaan. Niin, naurakaa vaan, mutta minua ei naurata, kun koko keksintöni tipahti kuin tina tuhkaan, valitti Taneli. Oliko se minun syyni? kysyi Samu surkutellen suotta. Vielä hän kysyy! vastasi Taneli.
Talkooväki olikin jo pihasta poistunut. Pääjoukko riensi haravat ja hangot olalla kapeaa ja mutkikasta metsäpolkua Takamaan niittyä kohti. Toista pitempää ja parempaa tietä olivat eväät ja häkkireet sinne kuljetettavat. Matkalla huomasi Samu, että pojilla oli jotain keskusteltavaa hänestä salaa. Hän antoi heille siihen tilaisuutta, jättäytyen vähän jälemmäksi astumaan.
Hänkin ihmetteli suuresti Hilman rohkeutta. Hetviin ei näyttänyt kertomus erittäin vaikuttavan. Herastuomari kysyi: Olisitko sinä Hetvi uskaltanut tehdä Hietalan Hilman tavalla? Hyi! huudahti Hetvi. Samu katsahti Hilmaan ja Hilma Samuun päin. Tuo pieni huudahdus saattoi Hilman mielen levottomaksi. Oliko hän menetellyt sopimattomasti?
Hän oli vast'ikään seitsemäntoista vuotta täyttänyt. Iho oli hänellä hieno, melkein läpikuultava; tukka tuuhea, vaaleankeltainen; silmät suuret, taivaansiniset. Hän oli ylhäisemmän kansakoulun läpikäynyt ja ollut viime talvena kiertävässä käsityö- ja kutomakoulussa. Monta monituista kertaa oli Samu häntä pienenä lennätellyt talvella kelkassaan, kesällä pikkuisissa käsikärryissään.
Pieni oli Salmelan perhe, jonka tähden talon työt olivatkin parhaastaan vieraalla väellä teetettävät. Paitsi isäntää ja emäntää oli kolmantena jäsenenä perheessä heidän ainoa elossa oleva poikansa Samu. Tämä oli yksikolmatta vuotta täyttänyt, Kurkijoen maanviljelys-opiston läpikäynyt nuorukainen.
No, sama se, voinhan tuota minäkin koettaa ja tulla voitetuksi. Samu heitti kiven. Se putosi aivan samalle kohdalle kuin Tanelinkin heitolla, huusivat merkitsijät. Uudestaan heittäkäät molemmat! Taneli heitti. Kivi putosi entiselle kohdalle. Samu heitti. Kivi putosi kämmenen leveyttä kauemmaksi. Pojat tempasivat Samun käsivarsillensa ja lennättivät riemuhuudolla pihan ympäri.