Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Kun suuri kansan sankari On käynyt lepohon, Niin kansan toivo puoleksi Jo täytettynä on, Nyt työ on meidän huolemme, Sä, Herra, siunaa rientomme! Hän muuttui enkeliksi. Sai poika lemmen naiseltaan Ja muuttui onnekkaaksi, Ei ois hän maata milloinkaan Noin luullut autuaaksi. Vaan sitten ajat muuttuivat, Tul' enkeliksi nainen, Kun toiveet sitten sammuivat, Jäi suruun nuorukainen.
Ikäänkuin taikasauvan käännöksellä vaikenivat kanuunat, pyssyt, rummut y.m. lukemattomat metelin tuottajat, tulet sammuivat ja kaikki oli taasen hiljaista kuin haudassa. Mutta nyt vasta tämän satumaisen näytelmän loistokohta hämmästytti ensikertalaisen silmiä.
Samassa silmän-räpäyksessä nähtiin yht'äkkiä salaman kaltainen leimaus heidän päittensä välissä; sitten kuului laukaus niin kova, että ikkunat tärisivät ja kynttelit pöydällä sammuivat. Iso pöytä-kello muurin otsalla alkoi verkallensa ja kumisevasti ilmoittaa yhdettä-toista tuntia. Kovasti kirkaisten oli Klairon vaipunut maahan. Vieressänsä venyi nuori englantilainen, hengetönnä hänkin.
Tulet kiemuroitsivat, nousivat ilmaan tähkien muotoisina, näyttivät tulisilta suihkulähteiltä, lankesivat tulisateena ja tähtinä alas sammuivat ja taas syttyivät uudet. Maria Kirilovna iloitsi, kuten pieni lapsi.
Rovasti sanoi hiljaa, tuskin toisille kuuluvasti: »Kirkkaus taivainen näkyy hänelle... Me hänen silmistään näemme kuin peilistä, mutta hän jo näkee Isän kasvot.» Silloin muorin rinta pari kertaa korahti ja taukosi liikkumasta, leuka hervahti, niin että suu jäi auki, silmät sammuivat ja jäivät puolittain auki. Rovasti liitti kätensä ristiin ja luki isämeidän ja herransiunauksen.
Sitten singahti tulipatsas ilmaan, muutamat oksat ja talon kulmaus välähtivät muutamaksi silmänräpäykseksi esille pimeästä ja katosivat jälleen; raketti teki ylimmillään kaaren ja hajosi. Sinisiä ja punaisia tulia tuikahteli sulavasti perästä ja sammuivat hiljaa huoaten. Muuan aurinko pauhasi, ja puiston pensaat loistivat sinisinä, punaisina ja vihreinä. Sitten katosi kaikki syvään pimeyteen.
Nuotiotulet sammuivat vähitellen lumen enentyessä, niin että puolen yön aikaan ei ollut kuin joitakuita enään vireillä. Monenlaisia varuskaluja, kuokkia, lapioita, kirveitä y.m. hautautui lumeen ja näitä oli mahdotoin senlaisesta lumen paljoudesta löytää. Ja semmoiseen lumihankeen oli meidän ensin tila kaivettava, mihin aikoi nuotion tehdä.
Mutta oivalsin hyvin samalla, että kaikki itsetietoinen ponnistus oli tässä turhaa ja että pian sammuisi myöskin tahtoni, samoin kuin jo aikoja sitten tieto ja tunne olivat minulta miltei olemattomiksi himmenneet. Ne sammuivat kuin soihdut pikaisesti peräkkäin... Tuossa meni myöskin muisti! Hyvästi siis myöskin kaikki sielun yhtenäisyys! Ahaa ehdin minä vielä nopeasti ajatella.
Hän oli jo unohtanut tapauksen, ja saarnan jälkeen raivokkaassa autuuden hekumassa hyppeli muiden mukana. Vilaukselta hän silloin näki joukossa paksun keltaisen letin, muisti silmänräpäyksessä kaikki, ja hurjistui vielä suurempaan iloon. Koko seurakunnan tempasi tavatoin mielen kuohu. Tuikkivat talikynttilät sammuivat ilman pyörteeseen, toiset hihkuivat ja hyppelivät, toiset syleilivät toisiansa.
Silloin taas silmänräpäyksessä pyrähtivät lentoon ja sileälle veden pinnalle jäi pienet värepilkat, jotka heti sammuivat nielevään putoukseen. Näitä vesilintuja katseli Antti ja huokasi. Niin heitä auttoi siivet.
Päivän Sana
Muut Etsivät