Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
»Te italialaiset olette kyllä sellaisiin näytelmiin tottuneet, me kreikkalaiset olemme lempeämpiä. Ah, Pindaroon varjon kautta, todellisen kreikkalaisen leikin viehättävin puoli miehen voima miestä vastaan jalo ottelu surunsekainen voitonriemu ylpeys kohdata tasaväkinen vastustaja, sääli voittaa toinen. Mutta ettehän te minua ymmärrä.» »Tämä lammas on mainiota», Sallustus virkkoi.
Vain muuan ajatus lähestyvässä vieraskäynnissä häntä ilahdutti hän kohtaisi Glaukuksen tälle hän voisi huolensa haastaa. Pompeijilaista ylhäisöä ja muodinmukainen päivällinen. Sallustus ja Glaukus olivat hiljalleen matkalla Diomedeen taloon. Huolimatta mässäilevistä elintavoistaan Sallustuksella oli monta kunnioitettavaa ominaisuutta.
Sallustus oli liian surullisella tuulella kutsuakseen tovereita luokseen. Hän oli myöskin liian murheellinen juodakseen yksinään. Hän oli sentähden kutsunut huoneeseensa suosimansa vapautetun orjan, ja tuskinpa koskaan on oudompaa illallisjuhlaa vietetty.
Kirottu Sallustus uhkaa milloin hyvänsä minut paljastaa, ja jos saadaan selville, että norsunluun alla on lyijyä, niin hyvästi silloin hyvät illalliset ja hyvätuoksuiset kirjeet. Klodius on silloin mennyttä miestä. Hän kääntyi ja näki edessään Arbakeen tummat piirteet. »Terve, jalo Klodius! Anteeksi, että häiritsen, mutta etköhän voisi sanoa minulle, missä Sallustus asuu?»
»Ah, vanha hyvä Horatius», Sallustus virkkoi osaaottavana, »hän lauloi kyllä hyvin juhlista ja naisista, mutta ei nykyisten laulajiemme veroisesti.» »Esimerkiksi kuolemattoman Fulviuksen lailla», Klodius sanoi. »Kuolemattoman Fulviuksen», varjo toisti.
Tule mukaamme! Olemme menossa merenrannalle.» »Oi, Sallustus, tunnen äänesi. Jumalten olkoon kiitos! Glaukus! Glaukus! Oletko nähnyt häntä?» »En. Hän on nähtävästi jo kaukana kaupungista. Jumalat, jotka pelastivat hänet leijonan kynsistä, pelastavat hänet kyllä tultasyöksevän vuoren vaaroista.»
»Ja tuo orjia suosiva lempeys on katkera pettymys kansaparalle. Kuinka haltioissaan se katselee oivaa taistelua miehen ja jalopeuran kesken? »Voiko olla kurjempaa valtiotaitoa kuin se, joka kieltää kansalta sen monet nautinnot?» Klodius virkkoi hartaana. »Aivan niin, Jupiter ja kohtalo olkoot ylistetyt, ettei meillä enää ole Neeroa», Sallustus huudahti.
Ovenvartija käski hänen jättää kirjeen hänelle ja mennä sitten tiehensä, sillä Sallustus oli niin murheissaan Glaukuksen kuolemantuomiosta, ettei häntä nyt saanut kukaan häiritä.
Arbakes astui trikliniumiin, jossa Sallustus paraikaa illasti vapautetun suosikkiorjansa kera. »Mitä! Arbakes! Ja tähän aikaan! Ota tämä malja!» »Ei, kunnon Sallustus. Tulen asioille, en nauttimaan. Kuinka suojattisi jaksaa? Kaupungilla puhutaan, että hän jälleen on tolkussaan.»
Nopsa Sallustus piti sillaikaa orjat yhtämittaisessa työssä. Hän pani juomalasit täyttymään niin nopeasti, että näytti siltä, kuin hän olisi tahtonut tyhjentää ne avarat kellarit, jotka lukija vielä nytkin voi nähdä Diomedeen talon pohjakerroksessa. Rikas kauppias alkoi jo katua valintaansa, sillä amfora amforan jälkeen tyhjeni ja täyttyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät